Merta ja risottoa

Viikonloppu kului mummoillessa. Ensin piipahdettiin Kouvolassa ja sitten Kotkassa. Lapsuudessani kaikki isovanhempani asuivat vielä Kotkassa. Siellä on siis tullut vietettyä jokunen hetki. Minun merikaupunkejani ovatkin juuri Kotka ja Helsinki, vaikka Turussa asunkin. Molemmissa meri on ihanasti mukana katukuvassa. Aurinkoisena päivänä aaltoileva meri on todella kaunis näky. Enää en ihmettele vanhempieni ajoittaista kaipuuta kaupunkiin, jossa vettä on hieman enemmän kuin lähinnä purona esiintyvä Vantaanjoki.

Kesä Helsingissä. Odotin paljon, ja aika mukavaa onkin ollut. Vaikken kummempia ole puuhaillutkaan, jo pelkästään se, että kotimatkalla töistä päätyy ihmishulinaan, kirjavien vaatteiden, musiikin ja puheen sekaan, on piristävää ja hyvää mieltä tuottavaa. Olen myös päässyt leikkimään urbaania käymällä puistojumpassa ja pienessä suklaakaupassa. Kyllä, olen ehdottomasti kaupunki-ihminen. Matkakuumekaan ei ole ollut tänä kesänä niin polttava kuin aiemmin. Helsingissä kun jo itsessäänkin tapahtuu jotain, ja ilmatkin ovat olleet todella mahtavia.

***

Kuinkahan monelle sukupolvestani on tullut traumoja koulun nakki- yms. risotoista? Minulle ainakin. Olen silti päättäväisesti uskonut, että hyvä risotto on oikeasti hyvää. Italialainen ruoka kun yleensä on. Tänään tein elämäni ensimmäisen kerran "oikeaa" risottoa. Ja tadaa! Teoria tuli todistettua. Siitä tuli hyvää. Oikeastaan aika herkullista. Saan ehkä tehdä sitä jopa risottokammoiselle poikaystävälleni.