Uutisointia. Aina vaan.

Puheltiin tänään töissä Sariannen kanssa uutisista. Lähi-idän tilanne on kamala, USA puolueellinen ja kaikkea muuta pahaa. Eniten rupesi kuitenkin taas ärsyttämään länsimaisen median rajoittuneisuus ja puolueellisuus. Meille kerrotaan vain asioista, jotka koskettavat meitä itseämme. Irakin tilanteesta on jatkuvasti uutisia, katastrofien ja sotien yhteydessä kerrotaan aina, oliko mukana länsimaalaisia, varsinkin suomalaisia. Tietenkin tieto suomalaisten hyvinvoinnista on tärkeää kyseisten ihmisten omaisille, mutta entä ne kaikki muut ihmiset?

Välillä tuntuu, että median silmissä kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia. Kun Euroopassa on tulva, jossa kuolee joitain ihmisiä, uutiset ovat vähintään samaa luokkaa kuin uutiset Aasian tulvista, joissa kuolee tuhansia. Kun länsimaissa on terrori-iskuja, uutiset ovat massiivisia, niitä on paljon ja etusivulla. Kun kolmannessa maailmassa kuolee ihmisiä malariaan, aliravitsemukseen ja muihin täysin torjuttavissa oleviin asioihin kymmeniä tuhansia päivittäin, se ei yleensä edes ylitä uutiskynnystä. Kun USA ja Iso-Britannia lähtevät sotaan oman alueensa ulkopuolelle, lähes jokainen länsimaisuhri on uutinen täälläkin. Kun Kongossa tai Sudanin Darfurissa on taisteltu vuosikausia, kansanmurha on ovella tai jo toteutunut ja lapsisotilaiden käyttö yleistä, kuka meistä on edes kuullut siitä?

Onko länsimainen ihminen siis tuhannen kehitysmaan asukkaan arvoinen? Eikö meitä oikeasti kiinnosta, mitä muualla tapahtuu vai emmekö välitä vain siksi, ettei meille kerrota?