Viikonloppua, raiteita, EU:ta

Olipa mukava viikonloppu. Puhetta, naurua, hyvää ruokaa, tanssimista. Tampereella asuu hauskoja ihmisiä. Äsken kävin luistelemassa reilun tunnin ja venyttelin sitten puolisen tuntia. Tulipa hyvä olo. Löysin jopa hyvän luistelureitin. Helsingissä luistelu kun ei ole aivan ongelmatonta. Riihimäen luisteluolosuhteita on oppinut entistä enemmän arvostamaan, kun yrittää tasapainoilla täällä pääkaupunkiseudulla: jatkuvaa katujen ylittämistä, hiekkaa, kiveyksiä, tietöitä ja varsinkin raitiovaunukiskoja. Ratikat ovat aivan mahtava keksintö (pitäisi Turunkin vähitellen myöntää olleensa tyhmä lopettaessaan raitiovaunuliikenteen ja rakentaa se pikaratikka!), mutta mutta. Se kiskojen ylittäminen on aika tympivää. Välillä kompuroin siihen malliin, että alkukesästä joku ohikulkija huudahti aivan spontaanisti "älä kaadu". Kaipa kaikissa kaupungeissa on huonot puolensa.

Tapio kirjoittaa EU:n perustuslain ratifioinnista. Vaikka kannatankin suoran demokratian ja kansanäänestysten käytön lisäämistä, en kuitenkaan pidä EU:n perustuslain hyväksymistä asiana, josta kannattaa järjestää kansanäänestys. Lakia kun ei järkevästi pysty yksinkertaistamaan jaa/ei -kysymykseksi. Jotta pystyisi perustellusti äänestämään lain hyväksymisestä, pitäisi tuntea paitsi perustuslakiluonnos, myös nykyinen tilanne. Se ei olekaan niin yksinkertaista. Nimim. kaikki EU:n perussopimukset lukenut. EU on nykyisellään sellainen vyyhti ja sokkelo, että kaikkia sen kiemuroita on todella vaikea hahmottaa. En ainakaan itse siihen pysty, vaikka olen opiskellut EU-asioita niin oikeustieteellisessä kuin valtio-opissakin.

Ei varmasti enemmistö poliitikoistakaan perehdy EU:hun niin paljoa, että heillä olisi todella tietoa päättää asioista. Olisi todella kohtuutonta vaatia, että kaikki ihmiset tekisivät niin. Äänestystulokseen vaikuttaisivat aivan varmasti mielipiteet niin EU:sta yleensä kuin valtion nykytilastakin. Perustuslaki parantaisi EU:ta selvästi, esimerkiksi se kirjaisi ensimmäisen kerran ihmisten perusoikeudet EU-tasolla ja selkeyttäisi päätöksentekojärjestelmää. Toinen kysymys on tietysti se, kannattaako muiden maiden lähteä sopimusta enää ratifioimaan, kun se kerran on jo hylätty osassa jäsenmaista. Kun kansanäänestys on järjestetty, täytyy sen tulosta kunnioittaa. Pakkorunniminen on tässä tilanteessa todennäköisesti huonoin vaihtoehto.

Sen sijaan jos lähdetään puhumaan vaikka Natosta, olen valmis melkoiseen taistoon kansanäänestyksen saamiseksi.