Magdaleena ei häpeä enää

Jos ette ole lukeneet Satu Hassin runokokoelmaa - samaan aikaan syntynyttä kuin minä - suosittelen. Ja jos olette, lukekaa uudestaan. Minä tein niin.

SQUIRREL CAGE MOTOR

Tämän kylmän vaijerin päätä ei näy.
On vain juostava yhä nopeammin
ettei putoa
ei saa vilkuilla sivuille
ettei horju
ei saa ajatella huomisen huomista
ettei pysähdy.

Minä pelkään etten enää jaksa
pitää yllä hymyä
sivistynyttä hillittyä surinaa
pelkään että nousen pöydälle
oksennan kahvikuppiin ja huudan
sanon rumimman sanan minkä tiedän.

Tämä maailma on niin sairas.
Tämä koneisto, josta minä olen osa

minä en kestä sitä
minä en ole samaa mieltä sen kanssa
minä en hyväksy sitä

että elämän kiertokulku on alistettu romun kierrolle
että finanssipyhätön rahanvaihtajat määräävät
mikä on realismia
mikä haihattelua
kenen sallitaan juosta oravahäkissä
kuka potkaistaan pois
kuka tapetaan
kenen annetaan pitää elämän kulissi.

(Satu Hassi, Magdaleena ei häpeä enää, 1984)