Kuudestasadastakolmesta ja Canthista
Jee jee jei! Varsinais-Suomella on kaksi vihreää kansanedustajaa. Kyllä siihen uskoin, mutta hienolta tuntuu=). Ja koska ero ei-läpipäässeeseen Essayahiin on niin pieni, tuntuu vielä hienommalta, että oli itse mukana tuomassa ääniä.
Ne 603 ääntä on nimittäin niin mahtavia. Söpöjä kaikki=). Hurjasti kiitoksia kaikille äänestäneille, tukeneille, tsempanneille ja muille hienoille ihmisille!
Tänään on Minna Canthin päivä. Ekaa kertaa liputetaan jonkun naisen kunniaksi. On jo aikakin. Eduskunnan naisosuus kasvoi, lopultakin. Nyt ollaan jo 40-60 -prosenttisuhteen sisällä. On sitä matkaa edelleen. Nuorten osuus sen sijaan harmittaa. Kahdestasadasta edustajasta vain kaksi on alle 30-vuotiaita. Ensi vaaleihin jäi kyllä prepattavaa tässä asiassa=).
posted by Sini Terävä @ 16:02
6 Comments:
Hyvä Sini! Hieno äänipotti. Kyllä tuosta kelpaa jatkaa kohti seuraavia vaaleja!
Onneksi olkoon! Sekä omasta mainiosta äänisaaliistasi että Varsinais-Suomen tasaisen tappavasta vihervallasta. Loistavaa! :-)
Nuorten kansanedustajien vähäiseen määrään löytyy monenlaisia syitä.
Moni niistä, jotka viime kerralla valittiin tai olivat ehdokkaina alle kolmikymppisinä, ovat nyt ehtineet täyttää 30: Johanna Sumuvuori, Anni Sinnemäki, Antti Kaikkonen, Satu Taiveaho, Paavo Arhinmäki. He ovat vakuuttaneet vaalikauden aikana joko kansanedustajina tai ehdokkaina ja saivat nyt (uuden) valtuutuksen.
Toinen tekijä on se, että esim. vihreillä nuoria ehdokkaita taisi olla ainakin joissain vaalipiireissä niin monta, että äänet hajosivat ja kukaan alle kolmikymppinen ei saanut ihan riittävää pottia kasaan. Näin kävi meillä Uudellamaalla: Kaisa Leka jäi harmillisesti muutaman sadan äänen päähän eduskuntapaikasta. Hyviä edustajia toki valittiin meilläkin.
Kolmas tekijä on tietenkin sukupolvien välinen ero äänestysvilkkaudessa. En ole kuullut vielä ikäryhmittäisiä äänestysprosentteja, mutta yli 60-vuotiaiden kansanedustajien suuri määrä kertonee siitä, että eläkeläiset ovat taas lähteneet sankoin joukoin uurnille kun taas nuorista suurempi osuus on jäänyt kotiin.
Kun tähän lisätään se, että osa nuoristakin äänestää keski-ikäisiä ehdokkaita (esim. Sauli-ilmiön äänestäjistä varmaan löytyy kaikista ikäryhmistä), ei ole suuri ihme, että ihan nuoria ei montaa valittu. Onneksi niitä 30-35-vuotiaita on kuitenkin monta, ja he ovat hyviä!
Naisten määrän kasvu on mainio juttu.
Sä teit Sini hyvää kampanjaa! Kiitos sulle!
Yhden asian voisin vielä lisätä Aijan kommenteihin alle 30-vuotiaiden osuudesta: mainostamisen ja sen tärkeyden.
Näkyvyys julkisuudessa on tietysti elinarvoisen tärkeää ja sitä tulee luonnollisesti jo saavutetun mandaatin myötä, mutta vaalimainoksilla on oma selkeä roolinsa potin kasvattajana.
Harvemmalla alle 25-vuotiaalla on todellisia taloudellisia mahdollisuuksia mainostaa läpimenoon vaadittavalla tavalla. Erilaiset flaikut ja paperisilput jäävät auttamatta kakkoseksi, kansa äänestää mielellään läpimenon mahdollisuuden omaavia - keskeisellä paikalla oleva JCDecaux-mainostus on itsessään ikään kuin ilmoitus vakavasta panostuksesta ja läpimenopotentiaalista.
Politiikka on harrastuksena niin kallis, että vakiintuneen työelämän ulkopuolella olevalle nuorelle on taloudellinen itsemurha panostaa läpipääsyyn ilman huomattavia taloudellisia taustavoimia.
Isoissa kaupungeissa mainosten hinnat ovat tähtitieteelliset ja jossain Uudellamaalla (tai Lapissa, c'mon!) vaalialue on niin iso ja eklektinen, että se syö lompakosta rahaa enemmän kuin 6,9-litraisella moottorilla varustettu Mersu. Tähän pitäisi keksiä uusia ratkaisumalleja Vinonkin taholta.
Tekijänoikeudet, tietotekniikka, energiapolitiikka ovat niitä aloja, joihin liittyvät yritysseminaarit ovat vähässä. Vihreillä pitäisi olla näissä asiantuntijaetumatka myös EUROOPASSA muihin nähden. Ollila ja kaverit iskevät tuhatlappusia ViNon tilille vasemmalla kädellä, jos niin halutaan.
Niin, ja onneksi olkoon vielä! ;)
Kiitos kiitos=).
Onhan niitä monia syitä, miksi nuoria valitaan niin vähän. Kaikkia edellä mainittuja olen itsekin pohtinut. Tosi olennainen syy on todennäköisesti kuitenkin se, ettei näytä olevan vaihtoehtoja. Nuoret on kasvaneet kuunnellen vaihtoehdottomuuden retoriikkaa. Lamasta asti on väitetty, että näin on pakko tehdä, ettei ole vaihtoehtoja. Kun puolueetkin ovat sitä yhtä ja samaa keskustaa, onko ihme, jos ei kiinnosta. Vanhemmille äänestämisestä on ehtinyt tulla tapa tai velvollisuus, joten uurnille kävellään, vaikkei erityisen hyvää vaihtoehtoa löytyisikään. Nuorille tätä tunnetta ei ole vielä syntynyt. Eikä valitettavasti kovin hevillä taida syntyäkään, jos puolueista ei ala löytyä vaihtoehtoja. Onneksi on Vino=).
Lähetä kommentti
<< Home