Ne pyys meitä ihan itse!

Olen aikeissa tenttiä elokuussa kansainvälistä oikeutta. Tällä hetkellä työn alla on Christine Grayn International Law and the Use of Force.

On kiinnostavaa lukea, kuinka selkeät säännöt kolmansien maiden interventioista sisällissotiin on. Lähtökohta on, ettei sisällissotaan ole oikeutta muiden maiden puuttua. Kuitenkin jos kyse ei olekaan varsinaisesta sisällissodasta vaan paikallisista levottomuuksista, hallituksella on oikeus kutsua muita maita auttamaan. Tämä oikeus on vain hallituksella, ei oppositiolla. Sisällissotaankin on oikeus pyynnöstä sekaantua siinä tapauksessa, että jokin toinen valtio on jo aiemmin tehnyt intervention.

Kuulostaa sinänsä järkevältä ja selkeältä.

Vaan eihän maailmanpolitiikka olisi maailmanpolitiikkaa, jos ei kiertoteitä keksittäisi. Aina voi väittää, ettei kyseessä ole sisällissota. Joko se on vain pieni paikallinen levottomuus, johon saavat ulkopuoliset puuttua (Sri Lanka), tai sitten lähtökohtaisestikin kansainvälinen konflikti. Hyvin voi myös sanoa, että kyllä meidät kutsuttiin - vaikka sitten kutsujana olisi maan itsensä intervention aikana pystyttämä hallitus, kuten Neuvostoliiton Afganistan-interventiossa, tai hallitus, jonka maa sitten kaataa interventiossaan, kuten Yhdysvaltojen Grenada-interventiossa kävi.

Tietysti voi aina sanoa, että joku muu on jo tehnyt intervention. Tätä perustelua NL käytti Tshekkoslovakiaa miehittäessään 1968. Ja onneksi aina voi perustella interventiota omien kansalaisten suojelemisella. Tässä ovat kunnostautuneet niin USA kuin Ranskakin.