Kansa mahtava

Kuuntelin äsken bussimatkalla Riihimäeltä Turkuun Kom-Teatterin Kansainvälistä. Surumarssi nosti mieleen ajatuksia sosialismista ja nationalismista, noista niin usein kahdeksi 1800-luvun suuriksi aatteiksi mainituista (lisänä ovat siis tietenkin liberalismi ja konservatismi).

Vaikka nationalismi oli monessa mielessä radikaalia omana aikanaan - yritettiinhän sen avulla kaataa useita suurvaltoja ja luotiin kokonaan uusi ajattelumalli, kuvitteelliseen kansan perustuva valtio - yhdistyy se silti mielessäni pitkälti suhteellisen konservatiiviseen aatteeseen. Erilaisia nationalisteja on varmasti suunnilleen yhtä monta kuin kyseisen aatteen kantajia, mutta monet heistä eivät olleet järin edistyksellisiä esimerkiksi suhteessa naisten tai köyhien asemaan.

Sosialismin kansainvälisyydestä taas puhutaan paljon. Samojen oikeuksien tuli koskea kaikkia, työväen tuli yhdistyä yli rintamalinjojen. Silti sosialismi on monesti kulkenut rinta rinnan nationalismin kanssa. Monille on riittänyt oikeudet omassa maassa.

Surumarssin todella vaikuttava säe "Kun hetki lyö, saatte nähdä kansan mahtavan oikeutta vaatien uuteen taistoon nousevan." sai kuulostelemaan muitakin työläislauluja samalla korvalla: niistä todella monessa puhutaan kansasta. Sosialismi käyttää ainakin lauluissaan nationalismin ydinkäsitettä. Olisi todella kiinnostavaa saada selville, millä tavoin kyseiset aatteet puhuivat kansasta, missä määrin käsitteet olivat yhteneväiset ja lainasivatko ne toisiltaan. Esimerkiksi laulut olisivat todella kiinnostava tutkimuskohde - ylistiväthän nationalistit maataan lauluin ja sosialistit loivat toivoa ja taistelutahtoa laulun voimalla.