Tilauskoulutuksen riemuja

En ole missään vaiheessa ollut mitenkään innostunut tilauskoulutuksesta. Sekä ylioppilasliikkeen että vihreiden taktiikkana ennen vaaleja oli ainakin jossain määrin puhua tilauskoulutuksesta lukukausimaksujen korvikkeena. Se koettiin pienemmäksi pahaksi.

Aina ei käy niin kuin ajatellaan. Saatiin molemmat. Hallitusohjelmaan kirjattiin sekä tilauskoulutus että lukukausimaksukokeilu. Sen kunniaksi ylioppilaskunnissa on viime päivät pohdittu lausuntoja tilauskoulutuksen mahdollistavaan lakiesitykseen. Hilpeää.

Tiedossa on koko ajan ollut, ettei tilauskoulutus ole millään mittareilla järin yksinkertainen juttu. TYY päättää omasta lausunnostaan yliopiston hallitukselle maanantaina. Perjantain iltakoulussa saatiinkin käydä oikein kunnolla kopo-keskustelua. Kiinnostavaa, mutta vaikeaa.

Pohdimme piirroskuvin ja esimerkein mm. pitäisikö tilauskoulutuskurssien ja muun opetuksen olla erillään toisistaan vai saisivatko perusopiskelijat osallistua myös tilauskoulutuksen kursseille; mitkä tahot saisivat ostaa tilauskoulutusta; mikä olisi tilauskoulutukseen osallistuvien opiskelijoiden asema; mikä voisi olla kehitysyhteistyön ja tilauskoulutuksen suhde; mitä kävisi muulle englanninkieliselle opiskelulle; miten pienet laitokset pystyvät hoitamaan tilauskoulutuksen järjestämisen jne.

Oma pelkoni on se, että tilauskoulutuksen järjestäminen on väistämättä pois muulta opetukselta. Jos tilauskoulutuksen kurssit olisivat suljettuja, voisi käydä niin, että opetus olisi niissä selvästi perusopetusta parempaa. Syntyisi kahden kastin väkeä, suoraviivaisimmillaan "maksavat" hyvää koulutusta saavat ja maksuttomat keskinkertaiseen opetukseen pakotetut. Toisaalta jos kaikki opiskelijat saisivat osallistua tilauskoulutuksen kursseille, samoilla luennoilla istuisi kahdenlaisia opiskelijoita. Koulutuksen tilaaja ei varmastikaan suostuisi maksamaan esim. 50 kurssilaisesta koituvista kustannuksista, jos tilauskoulutus koskisi vain esim. 25:tä. Näin ollen yliopisto joutuisi sijoittamaan omia resurssejaan näihin kursseihin, mikä olisi pois muualta.

Pelkään myös sitä, että kehymäärärahojen pienuutta ryhdytään perustelemaan tilauskoulutuksella. Samoin huolena takaraivossa piilee se, että tilauskoulutukseen osallistuvat opiskelijat kuitenkin joutuisivat itse maksamaan koulutuksestaan. Tämä riski tuntuu vielä suuremmalta, jos tilaajatahoina voivat olla myös erilaiset yritykset ja säätiöt, kuten lakiesityksessä ehdotetaan. Tämä taas sotisi koulutuksen maksuttomuutta vastaan ja olisi jälleen yksi merkkikivi matkalla kohti lukukausimaksuja.

Voi kapitalismi minkä teitkään.

edit: TYYn lausunto asiasta (Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muutokseksi)