Tämä on varmaan viimeinen asia, jonka kirjoitan TYY-koneellani

Vähän on haikea fiilis. En kuitenkaan aio itkeskellä asiaa teille.

Vietin eilis- ja toissapäivän illat lukien Jarkko Tontin Vuosikirjaaa. En saanut kirjasta kovin erityistä kuvaa selaillessani sitä joskus toissa kesänä. Sen takia en myöskään tarttunut siihen heti saatuani sen lahjaksi vuosi sitten.

Mukavaa kyllä, olin väärässä. Runot eivät suoranaisesti ole sitä, mistä yleensä eniten pidän. Kirja oli myös selvemmin kokonaisuus kuin useat lukemani. Ehkä sen takia se ei pikaselailulla niin kiinnostanutkaan. Runot eivät välttämättä ole yksinään luettuina kaikki mitenkään kummoisia, mutta ne muodostavat kiehtovan kokonaisuuden, jota vain haluaa lukea eteenpäin. Muutamat runot kyllä koskettivat yksinäänkin todella paljon. Pidin varsinkin vuosiluvuin varustetuista "johdannoista". Jos kirja olisi tässä käsillä ja jos runo ei olisi melko pitkä, antaisin teille näytteeksi runon 1914.

Saankohan Luokkakokouksen joululahjaksi? =)