Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni

sanoi Pablo Neruda. Tänä aamupäivänä voisin kirjoittaa moninaisista aiheista. Eilen esiin nousseista tunteista lapsisotilaita käsittelevän tenttikirjan äärellä. Minna Canthin liputuspäivästä ja tasa-arvosta. Irakin sodan viisivuotispäivästä. Matkakuumeesta. Tulppaaneista ja suklaasta.

Naputan kuitenkin muutaman sanan opiskelijapolitiikan maailmasta. Illalla on edustajiston kokous. Siellä toivottavasti myönnetään meille viimevuotisille vapaudet. Myös valiokuntien kuulumisia kuullaan. Isoin asia taitaa silti olla keskustelu konsortiosta. Kun media on pauhannut innovaatio/huippu/ties-mikä-yliopistosta, on melkein päässyt unohtumaan, että tapahtuu niitä yliopistojen yhdistymisiä muuallakin. Yksi on tässä ihan lähellä. Jo parin vuoden sisällä Turun yliopisto ja Turun Kauppakorkeakoulu liitetään yhteen. Käytännössä siis kauppakorkeasta tulee yksi tiedekunta muiden joukkoon. Siinä sitä on puuhaa yliopistohallinnolle.

Puuhaa riittää myös ylioppilaskunnalle. Harva tuntuu edes tajuavan, että yliopistojen yhtyessä myös ylioppilaskunnat yhdistyvät. Tämä ei sitten olekaan pelkästään ongelmatonta. Kun kaksi (tai Helsingissä useampikin) pitkän historian, erilaisen identiteetin, erilaiset toimintatavat ja erilaiset taloudelliset resurssit omaavaa ylioppilaskuntaa yhdistyy, saadaan käydä monta neuvottelua.

Turussa ollaan ilmeisesti päätymässä - onneksi - siihen järkevään ratkaisuun, että kyse ei ole niinkään kahden ylioppilaskunnan yhdistymisestä ja uuden synnystä vaan pienemmän liittymisestä isompaan. TuKY vertautuu monilla tavoilla meidän suuriin tiedekunta-ainejärjestöihimme. Toivon kovasti, että lakkautuville ylioppilaskunnille ei jätetä julkisoikeudellista asemaa. Tilanne olisi melkoisen hankala, jos parin vuoden päästä TYYn ainejärjestöistä yhdellä olisi julkisoikeudellinen asema ja muilla ei. Vaikka ymmärrän luopujan haikeuden ja tarpeen saada erityisasema, olisi tällaista tilannetta aika hankala perustella muutamankin vuoden vierittyä. Esimerkiksi mielestäni on melkoisen typerää, että Helsingin yliopiston osakunnilla on julksoikeudellinen asema. Tälle ei löydy mitään muita perusteluja kuin historiallinen perinne. Eikä se historiakaan ole aina niin kovin hyvä perustelu.