Kirjaston kauneutta

Olin tänään poikkeuksellisesti kaupunginkirjastolla lukeamassa (yleensä luen kotona tai yliopiston pääkirjastolla). Samalla tuli taas ihailtua uutta pääkirjastoamme. Ei se nyt ulkopuolelta mikään kauneuskuningatar ole, mutta ihan passeli kuitenkin, ja sisältä sekä kaunis että mukava. Ei kai ole ihme, että tällaista puupöhköä miellyttää runsas puunkäyttö=). Lukusalin pöydät ovat ihanat: lämmintä, vahvaa puuta. Myös sekä lukusalin tuolit että sinne tänne sijoitellut nojatuolit ovat ihmeen mukavia.

Olen ehdottomasti kirjastoihminen. Olen koko opiskeluaikani ostanut tasan yhden tenttikirjan. Kaikki muut olen saanut jostain kirjastosta - ja niitä kirjoja on kyllä ollut paljon. Edes kolmesta pääsykoekirjasta en yhtä ostanut, koska sain sen koko kevään ajaksi lainaan Riihimäen kirjastosta.

Riihimäen kirjasto herättää vieläkin niin lämpimiä ajatuksia. En uskalla arvata sen paremmin kuinka monta kertaa olen siellä käynyt kuin kuinka monta kirjaa olen sen hyllyistä lukenut. Tiedän edelleen aika hyvin, mistä mitäkin aihepiiriä pitää etsiä. Vasta täällä olen tajunnut, että aika luksusta on sekin, että saattoi vain viedä tiskille listan kirjoista, jotka varastosta halusi, ja henkilökunta lähti hakemaan niitä saman tien.

Kirjasto on yksi rakkaimmista julkisista palveluistani. Vaikka kirjoja onkin mahtava omistaa, kirjasto on palveluna aivan mieletön! Kuka tahansa pääsee sivistämään itseään, etsimään tietoa, nauttimaan sanoista. Yksi lempirentoutumiskeinoistani on käydä ostamassa irtokarkkeja, lainaamassa pinollinen (hömppä)kirjoja ja viettämällä ilta niiden parissa. Toimii poikkeuksetta=).