Puhetta pukkaa

Kirjoitin valtuuskunnan poliittisen keskustelun puheeni tällä kertaa etukäteen. Jotenkin näin se meni:

Hei ystävät.

Olin viime viikonloppunakin Kotkassa, sillä kertaa sukuloimassa. Luonnostelin tätä puhetta sunnuntai-iltana junassa matkalla takaisin Turkuun. En olisi arvannut, että aihe on näin ajankohtainen. Puhun nimittäin väkivallasta.

Kuulin kesällä koululaisille suunnatuista aggression hallintahankkeista. Niissä mm. opetellaan näyttämään ja käsittelemään tunteita muuten kuin väkivaltaisin keinoin.

Nämä aggression hallintahankkeet ovat erittäin tärkeitä, ja toivon, että ne tepsivät. Jos lapsi joutuu elämään väkivaltaisessa perheessä, ei hän välttämättä opi muita kuin väkivaltaisia toimintamalleja. Koulu tavoittaa kaikki lapset. Siksi juuri koulussa on opetettava erilaisia, väkivallattomia toimintatapoja.

Kävin peruskouluni vuosina 1991-2000. Kuluneen kahdeksan vuoden aikana on koulumaailmassa saattanut tapahtua uudistuksia, ja toivottavasti onkin. Kun kuulin näistä aggression hallintahankkeista, tajusin, ettei omana kouluaikanani puhuttu juuri lainkaan väkivallasta. Olen toki niitä lama-ajan lapsia, joilla ei ollut seksuaalivalistustakaan, joten ehkä tästä väkivaltakasvatuksestakin sitten säästettiin. Luokkani tappelijoille kyllä sanottiin, ettei saa löydä, mutta meille muille ei taidettu sanoa sitten sitäkään.

Äitini opetti minulle ja siskolleni, että ensimmäisen lyönnin tulee olla viimeinen. Yksi mies saa lyödä vain kerran. Enempiä ei jäädä odottelemaan. Niin selkäytimeen tämä ajatus on minulle mennyt, että vasta nyt kesällä tajusin, ettei vastaavaa todellakaan opetettu koulussa. Vaikka ehdottomasti olisi pitänyt.

Koulussa on olennaisen tärkeää opettaa, että väkivallan käyttäminen on väärin. Olennaista on kuitenkin myös opettaa, että väkivallan sietäminen on väärin. Se on väärin itseä kohtaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta elää väkivallassa tai sen pelossa.

Toivottavasti oma koulukokemukseni on poikkeustapaus tai vanhentunutta tietoa. Jos kouluissa ei vielä ole väkivaltakasvatusta, tulee meidän vaatia sitä. Kouluissa tulee selkeästi opettaa jokaisen oikeudet ja velvollisuudet sekä koskemattomuuden arvo. Kenelläkään ei ole oikeutta löydä eikä kenelläkään velvollisuutta kestää lyöntejä. Jokaisen lyönnin tulee olla viimeinen.