Kaiken uhallakin

Olen ollut järkyttynyt, surullinen ja vihainen. Olen ollut vihainen Kauhajoen ampujalle ja olen ollut vihainen yhteiskunnalle, joka ei ole puuttunut ajoissa. Olen myös säälinyt ampujaa. Kunpa enää kenelläkään ei tarvitsisi olla niin paha olo.

Kaiken uhallakin aion nyt kirjoittaa jostain paljon kauniimmasta. Kauneudesta kuitenkin syntyy hyvää. Tässä yhteiskunnassa ei ole tarpeeksi kauneutta, ei, ei varmasti. Vähä vähältä kauneutta voi kuitenkin syntyä lisää. Sitä voi synnyttää myös arkisilla poliittisilla päätöksillä.

Turussa kauneutta on synnytetty - kerrankin - rakentamalla uutta ja korjaamalla vanhaa. Olen jo aiemmin hehkuttanut uutta kirjastoamme. Vanha pääkirjastorakennus on nyt korjattu kaunokirjallisuuden osastoksi. Se avattiin viime perjantaina ja tänään kävin siellä ensimmäisen kerran. Siellä on kauneutta. Rakennuskokonaisuudessa itsessään on kauneutta ja kuinka paljon kauneutta se kätkeekään hyllyilleen. Kunpa antaisimme sille kauneudelle aikaa. Kauneus voi estää kamaluuksia tapahtumasta ja se voi auttaa niistä selviämisestä.

Meristä kaunein on vielä purjehtimatta.
Lapsista kaunein on vielä kehdossaan.
Päivistä kauneimmat ovat vielä elämättä.
Sanoista kaunein, jonka haluan sinulle sanoa,
se on vielä sanomatta.
(Nazim Hikmet)