Tasa-arvosta eduskuntatyössä

Jopa on kiirettä pitänyt. Viikko sitten olin jo aikeissa tästä asiasta kirjoittaa, ja nyt vasta pääsen tositoimiin. Puuh. Lontoon-matkan jälkeen aikaa on kulunut mm. suunnattoman meilivuoren purkamiseen, siskosen valmistumisen juhlimiseen, kokoustamiseen ja sairastamiseen.

Viikko sitten oli TANEn seminaari "Sukupuoli eduskunnan asiantuntijakuulemisissa", jossa julkaistiin samanniminen raportti. En ole vielä koko raporttia ehtinyt lukea, mutta seminaarissa esitellyt tulokset olivat kyllä kiintoisia. Tutkimushankkeessa selvitettiin siis, miten sukupuoli näkyy eduskunnan valiokuntien kuulemisisssa, mikä on asiantuntijoiden sukupuolijakauma, mitkä asiat koetaan "sukupuoliasioiksi" jne.

Tulokset eivät varsinaisesti yllättäneet mutta vähän niihin silti pettyi. Tutkimuksen kohteena olivat vuoden 2005 valiokuntakulemiset (yhteensä 5187 kpl). Näistä kolmanneksen piti nainen ja kaksi kolmannesta mies. Naisia kuultiin eniten niissä valiokunnissa, joissa naisia oli myös eniten jäseninä. Yhdessäkään valiokunnassa naiskuulemisten määrä ei ylittänyt 60%-40% -kiintiötä. Mieskuulemisten määrä sen sijaan ylitti 60% yhteensä kymmenessä valiokunnassa. Vähiten naisia kuultiin puolustus- (12,3%), perustuslaki- (18,1%), liikenne- ja viestintä- (23,1%), laki- (29,2%) sekä valtiovarainvaliokunnissa. Eniten naiskuulemisia oli sosiaali- ja terveys- (55,5%), työelämä- ja tasa-arvo- (42,5%) sekä ulkoasiain- ja ympäristövaliokunnissa (molemmissa 41,0%).

Nämä luvut eivät siis itsessään kerro mitään sukupuolen esille nostamisesta valiokunnissa, vain asiantuntijoiden itsensä sukupuolijakaumasta. Asiantuntijat ovat valiokunnissa edustamassa jotain tahoa, asiantuntijaryhmää, näkökantaa. Voisi silti olettaa, että jos yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi, luvut eivät olisi ylläolevan kaltaisia. Jos sukupuolella ei todella olisi mitään väliä asiantuntijoita valittaessa ja ihmisiä eri tehtäviin nimitettäessä, miksi naiset ovat niin paljon harvemmin asiantuntijoita maamme keskeisimmässä päätöksentekoelimessä? Naisia kun kuitenkin on jokseenkin tasan puolet väestöstä. Eivätkö naiset tahdo asiantuntijoiksi? Ovatko he liian tyhmiä? Tuskinpa.

Valiokunnathan saattavat pyytää asiantuntijaksi joko jotain tahoa, joka itse nimeää edustajansa, tai suoraan jotakuta henkilöä. Kiintoisaa onkin, että katsottaessa eri tahoilta tulevien asiantuntijoiden sukupuolijakaumaa, havaitaan, että julkinen sektori näyttäytyy tasa-arvoisimpana. Julkisen sektorin puolelta tulleista asiantuntijoista 62% oli miehiä ja 38% naisia. Yksityisellä sektorilla luvut ovat 79,1% ja 20,9%, kolmannella sektorilla 64,6% ja 35,4% sekä tiede-, tutkimus- ja oppilaitosmaailmassa 76,5% ja 23,5%.

Entä ne tasa-arvoasiat? Eipä hyvältä näytä. Tasa-arvoviranomaisia (tasa-arvoyksikkö TASY, tasa-arvovaltuutetun toimisto TAS ja tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE) kuultiin vain 12 kertaa. TANE ja TAS pääsivät ääneen vain tasa-arvolainsäädäntöön liittyen. TASYä kuultiin vähän monipuolisemmin mutta sitäkin vain työelämä- ja tasa-arvo-, sosiaali- ja terveys- sekä talousvaliokunnissa. Nais- ja miesjärjestöjen luvut ovat vielä huonommat: naisjärjestöjä kuultiin kuudesti eikä miesjärjestöjä kertaakaan! Näistä kuudesta viisi oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja yksi lakivaliokunnassa.

Jos valiokuntien työstä voi jotain päätellä, eduskunnan käsityksen mukaan tasa-arvoasioita käsitellään vain sille varatussa valiokunnassa. Muiden valiokuntien asiat ovat sitten täysin sukupuolineutraaleja ja vailla tasa-arvovaikutuksia. Justiinsa joo. Eipä ole taidettu kuulla suvauksesta tuolla Arkadianmäellä.