Kyllä nyt ollaan kriisissä

On ollut hieman hämmentävää seurata eläkeiän nostoaikeista seurannutta keskustelua. Toisaalta vaikuttaa siltä, että kahden vuoden korotus on suurin ja kamalin päätös miesmuistiin. Toisaalta taas vaikuttaa, ettei vika varsinaisesti olekaan päätöksessä - se on ehkä vielä ok - vaan tavassa, jolla sen on tehty. Väärin sammutettu siis.

On ymmärrettävää, että saavutetuista eduista ei haluta tinkiä. Kukapa haluaisi. Tilanne taitaa vain olla se, että jokaisen on pakko joustaa. Meillä on edessä kaksi melkoisen suurta muutosta: eläkepommi ja suureneva vanhusväestö sekä ilmastonmuutos. Valitettavasti nykymenoa ei voida jatkaa. Me kaikki joudumme muuttamaan elintapaamme. Kaikki. Jos muutoksia ei tehdä asteittain ja kaikkia koskettavasti, joudumme me nykyiset nuoret radikaalien ja ikävien päätösten eteen. Silloin ne eivät todennäköisesti edes ole päätöksiä, kuten vielä on mahdollista tehdä, vaan välttämättömyyksien sanelemia pakkotekoja. (Sinänsä vihaan poliittista "välttämättömyyspuhetta", jossa kaikki asiat esitetään kuin ei olisi vaihtoehtoja. Jos ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ei pian ryhdytä riittäviin toimii, ei vaihtoehtoja todella ole.)

Ilmastonmuutos on monessa mielessä näistä isompi. Se tulee jokaisen kotiin ja pakottaa muuttamaan konkreettisia toimintatapoja. Ei vanheneva väestökään pieni asia ole. Jos haluttaisiin turvata nykyiset palvelut nykyisellä työllisyysasteella, tarvittaisiin 8%:n vuotuinen talouskasvu. Ei vaikuta pitemmän päälle todennäköiseltä - eikä välttämättä ilmaston kannalta toivottavaltakaan.

Palvelujen leikkaaminen taas. No, ei miellytä ainakaan minua. Väestön vanhetessa palveluihin tarvittavat rahat eivät ainakaan vähene. Kyllä minä ainakin haluaisin työikäisenäkin saada terveydenhuoltoa, mahdollisille lapsilleni ilmaista koulutusta, joukkoliikennettä, puistoja, katulamppuja ja taidemuseoita. Ja olisi ihan kiva joskus vuosikymmenten päästä saasa itsekin eläkettä ja vanhusten palveluja.

Ei tämä eläkeiän nosto nyt mikään avain onneen ole. Parempi olisi pitää huolta siitä, että työntekijät voivat hyvin ja viihtyvät töissä niin hyvin, että jopa vapaaehtoisesti haluavat jatkaa yli nykyisen eläkeiän. Erilaisiin joustaviin työn muotoihin tulisi panostaa selvästi nykyistä enemmän, samoin viihtyvyyteen, työpaikan henkeen, ongelmien ratkaisuun, kunnolliseen esimiestyöhön ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Ei tämä eläkeiän nosto mikään kamala rangaistuskaan ole. En itse ole koskaan kuvitellutkaan pääseväni eläkkeelle alle 65-vuotiaana. Eikö olisi jollain tavalla reilua, että sen sijaan, että nykyiset nuoret pääsevät eläkkeelle esim. päälle seitsemänkymppisinä, iso joukko nykyisistä ja tulevista työntekijöistä jäisi eläkkeelle pari vuotta nykyistä myöhemmin? Tasattaisiin vastuuta ja ankeutta. Epäreiluinta eläkeiän nostossa ei mielestäni ole itse nosto vaan se, että se ei kohdistu suuriin ikäluokkiin. Silloin vaikutus olisi selvästi nyt suurempi kuin nyt puhutussa mallissa, jossa nosto alkaisi koskea vasta pienempiä ikäluokkia.

Ja sanonpa vielä senkin, että kun eläkeiän nosto oli osa laajempaa tavoitetta pidentää työuria kolmella vuodella, on reilua, että uudistuksia toteutetaan työuran eri päistä. Tämä työurien pidentämistavoite tuntuu olevan laajasti hyväksytty. Jos eläkeikiä ei saa nostaa, mistä työuria pidennetään? Ajamalla opiskelijat vielä ahtaammalle ja tiukempien rajoitusten piiriin? Ei kiitos.