Im memoriam

Hätkähdin eilen, kun näin Hesarin sivuilla uutisen Åke Lindmanin kuolemasta. Saman ilmiön olen havainnut itsessäni aiemminkin: vanhojen Suomi Filmien tähtien kohtalot kiinnostavat. Olen nähnyt hurjan määrän vanhoja kotimaisia leffoja, monia useita kertoja. Tykkäsin niistä vilpittömästi lapsena. Joskus yläasteella se rupesi nolottamaan - ja toisaalta aloin nähdä elokuvien tietyn banaalisuuden.

Vielä joitain vuosia sitten ihmettelin, kun jotkut tuttuni kertoivat - vallan avoimesti =) - tykkäävänsä vanhoista suomifilmeistä. Oho, voiko sen sanoa ääneen? Jotain noista elokuvista on minuun jäänyt. Kaikkia en ehkä edelleenkään kestäisi katsoa eikä niitä loppujakaan aina pysty ottamaan vakavasti. Silti ne ovat osa kulttuuriperintöämme. Joidenkin vanhojen kotimaisten kohdalla on todella ollut tilanne, että käytännössä kaikki suomalaiset olivat ne nähneet. Ja jotain kai kertoo sekin, että tunnen monia ikäisiäni, jotka katsovat vain "sitä oikeaa" Tuntematonta eli Edvin Laineen versiota vuodelta 1955.