Ehkä jotain hyvääkin. Ehkä.

Kuluneina viikkoina on ollut melko ankeaa hallitusyhteistyössä. Lex Nokia - toivoton tapaus, jota perustellaan vielä typerämmin viestintäministerin toimesta. Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että Katainen ei omien sanojensa mukaan ollut ainakaan vähän aikaa sitten perehtynyt lakiesitykseen. Kukapa niihin lakeihin perehtyisikään. Ihan turhaa moinen, varsinkin jos sattuu olemaan suuren puolueen puheenjohtaja.

Yliopistolaki ei sekään sydäntä lämmitä. En kiistä sitä, etteikö yliopistoissa olisi parannettavaa. Liian usein lain vastustajat kaivautuvat nykytilanteen poteroihin ja vastustavat kaikkia uudistuksia. Ongelmallinen nykytilanne, jossa esim. rehtori sekä johtaa päätöstenteon valmistelua että korkeinta päättävää elintä, ei kuitenkaan oikeuta huonojen päätösten tekoa. Yliopistolaki heikentää demokraattisuutta yliopistolla ja murtaa maksuttomuuden periaatetta.

Yliopistolaki ei kaadu viime hetkien mielenosoituksilla mutta on melko ylimielistä parjata opiskelijoita liian myöhäisestä heräämisestä. Opiskelijajärjestöt tekivät lakivaikuttamista järjestelmällisesti viime vuonna (ViNO mm. valmisteli vuoden aikana linjapaperin ja lähetti viisi omaa tai yhteiskannaria aiheesta). "Suuret massat" taas yleensä heräävät asioiden tullessa ajankohtaiseksi. Eipä niitä tilanteita, joissa suuret mielenosoitukset saadaan liikkeelle lakien ollessa suunnitteluasteella, kovin paljoa taida olla. Ministerit voivat tässä jopa mennä itseensä: jos valmistelemaani lakiin herätään liian myöhään, onko vika kansassa vai kenties valmistelijassa, joka ei ole tiedottanut kunnolla?

SATA-komiteastakaan ei ole saatu sitä, mitä toivottiin. Joitain hyviä kirjauksia komitean raportissa oli (pienimpien etuuksien sitominen indeksiin ja säännölliset riittävyystarkastelut, toimeentulotuen siirtäminen Kelaan, takuueläke jne.) mutta niistäkin osa vesitettiin työmarkkinaosapuolten sosiaalitupossa, mistä lisää Vinon kannarissa.

Hallituksen puoliväliriihi suoraan sanottuna pelotti etukäteen. Jos uutisointi riihestä oli kuitenkin, että pyritään mahdollistamaan täyspäiväinen opiskelu mm. vähentämällä keskeyttämisiä ja uudistamalla pääsykoejärjestelmää, ei ehkä olla menossa ihan metsään. Jos panostus todella olisi kunnolliseen opintojen ohjaukseen ja riittävään opintotukeen, voitaisiin tavoite jopa saavuttaakin. Ainakin vielä Virkkunen on puhunut kauniisti täysipäiväisen opiskelun mahdollistavasta opintotuesta. Jos ääni ei vaihdu kellossa ja uudistusesitys pidä sisällään keppejä (lainapainotteisuutta, vähemmän tukikuukausia tms.), saatetaan ehkä saada jotain hyvääkin tähän epätoivon alhoon. Ehkä.