Pieni harmistus

Tänään on vapaapäivä, kun viikonloppu meni töissä. Tulin Turkuun vakaana aikomuksenani hoidella opiskeluasioita. Sain kyllä hankittua opinto-oppaat ja jopa oman laitokseni opetussuunnitelman. Lukuvuositarrankin hain. Siihen se sitten jäikin. Sen paremmin historia kuin valtio-oppikaan eivät nimittäin ole kokeneet tarpeellisiksi julkaista opetusohjelmaansa. Milläs sunnittelet, kun molempia olisi tarkoitus syksyllä opiskella. Tylsää.

Lukuvuoden alkua odottaa aina pienellä jännityksellä. En ihan edes tajua, että olen neljännen vuoden opiskelija - periaatteessa jo opintojeni loppupuolella, jos ohjeaikatauluja ajattelee. Opintojen suunnittelu on innostavaa, joskin into vähän lopahtaa, kun kurssit menevät aina päällekkäin. Yksi varmimpia luonnonlakeja on se, ettei koskaan voi saada kaikkia haluamiaan kursseja. Aina on sumplittavaa. Vielä suurempi innon lopauttaja on kyllä tämä, ettei opetussuunnitelmia ole saatavilla, vaikka eletään jo elokuun puoltaväliä. Millekään kurssille ei voi ilmoittautua, kun ei tiedä muiden kurssien aikatauluja; ei uskalla suunnitella syyskuun alkuun juuri mitään, kun ei tiedä, milloin opiskelu tarkalleen ottaen alkaa. Jotkut kurssit alkavat tässä vaiheessa olla täynnä. Itsekin ilmoittauduin jo keväällä yhdelle puheviestinnän kurssille, koska se on niin suosittu.

Kurssien kannalta ei ole varaa odottaa syyskuun alkuun, mutta kurssien takia on kuitenkin pakko. Absurdia. Jälleen yksi korjaamista kaipaava asia korkeakoulumaailmassa.

No, onneksi aurinko paistaa. Ehkä lähden ulos syömään jäätelöä.