Tulevaisuuden toivo?

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään puolueitten tulevaisuuden toivoista. Itseni lisäksi vihreitten toivoissa ovat muun muassa puheenjohtajakollegani Tapio ja Amu.

Tässä vastaukseni vihreille esitettyihin kysymyksiin (pahoitteluni, innostuin kirjoittamaan)

> 1. Mitkä tärkeät aiheet jäävät nykyisten päättäjien asialistan ulkopuolelle?

Täysin unohdettu teema tuntuu olevan ihmisten jaksaminen ja mielenterveyskysymykset. Yhteiskunta ei ole kestävällä pohjalla, kun ihmiset pakotetaan jatkuvaan kilpailuun, tehokkuuteen ja suorittamiseen ja ihmisten arvon mittariksi kelpaavat vain suoritukset ja näytöt. Tämä vääristyminen uhkaa vakavasti ihmisten hyvinvointia. Mitä omasta sukupolvestani jää historiaan, kun jo opiskeluaikoina joka neljäs kärsii mielenterveysongelmista?

Myös prekarisaatiosta ja työelämän epävarmistumisesta puhutaan liian vähän. Kaikenlainen epävarmuus leimaa nykyistä työelämää yhä suuremmissa määrin, mutta päättäjät, korkeimpana itse pääministeri, eivät suostu huomioimaan tätä. Työelämän joustot ja epävarmuus pitäisi nostaa keskeiselle sijalle politiikan agendalla.

Ihmisoikeusasioihin kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Esimerkiksi Suomen ulkopoliittiset toimijat eivät selvästikään arvosta ihmisoikeuksia kauniita puheita pidemmälle.

Myöskään ympäristökysymykset eivät edelleenkään saa ansaitsemaansa huomiota päättäjien mielissä. Ilmastonmuutos on aikamme suurin poliittinen kysymys ja meitä kaikkia uhkaava ongelma. Kaikkien olisi lopultakin syytä myöntää tämä. Kilpailukyvyn perään on turha itkeä, jos merenpinta on neljästä seitsemään metriä nykyistä korkeammalla.

> 2. Mitä arvoja nuorten pitäisi ajaa läpi yhteiskunnassa?

Nuorten pitäisi olla ensimmäinen aidosti kansainvälinen sukupolvi, joka osaa katsoa asioita yli vanhojen valtionrajojen ja vastata globaaleihin ongelmiin. Ei saa olla niin, että länsimaissa ihmiset miettivät toisen citymaasturin hankkimista, kun yhtä aikaa 15 000 lasta kuolee päivittäin aliravitsemukseen.

Meillä on myös mahdollisuus tuoda politiikkaan ja yhteiskunnalliseen elämään suvaitsevaisuutta, solidaarisuutta ja radikaalisuutta. Nuorten on uskallettava myöntää, että jatkuvan talouskasvun palvonta on haitallista sekä meille itsellemme että ympäristölle. Politiikan pitäisi kuitenkin luoda hyvinvointia ja onnellisuutta, ei tuhoutuvaa ympäristöä ja loppuun palaneita ihmisiä.

> 3. Pitäisikö Turkki hyväksyä EU:n jäseneksi? Pitäisikö EU:n laajentua vielä Turkin jälkeen?

Turkki ei vielä ole valmis EU:hun. Sen ihmisoikeustilanne on vielä kaukana hyvästä ja maa tuntuu välillä olevan jopa sisällissodan partaalla. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksei Turkki voisi joidenkin vuosien päästä liittyä Unioniin, kunhan sen ihmisoikeus- ja poliittinen tilanne paranevat. Esimerkiksi kurdien aseman on ehdottomasti parannuttava. Myös Kyproksen-kysymykseen on löydyttävä järkevä ratkaisu.

Laajentuminen on mielestäni muutenkin hyvä asia, kunhan liittyvät maat täyttävät jäsenyyskriteerit esimerkiksi juuri ihmisoikeuskysymyksissä. EU on kuitenkin lähtökohtaisesti tuonut hyvää jäsenilleen ja toiminut rauhoittavana ja tasapainottavana tekijänä Euroopassa. Soisin sen kasvattavan rooliaan myös maailmanpolitiikassa.

> 4. Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Tai kehittää EU:n yhteistä puolustusta?
>
Suomen ei todellakaan tule liittyä Natoon. Nato on jäänne kylmän sodan ajoilta, jonka rooli nykymaailmassa on jokseenkin outo. Se tuntuu olevan lähinnä Yhdysvaltojen politiikan jatkumo ja täysin sen talutushihnassa. Suomea ei uhkaa mikään sellainen tekijä, jonka torjumisessa Natosta olisi hyötyä. Uhkiamme ovat lähinnä ilmastonmuutos, kansainvälinen rikollisuus, ympäristökatastrofit, ihmisoikeusongelmat jne. Näiden ratkaisussa perinteisellä sotilaallisella puolustuksella ei juurikaan ole roolia.

En myöskään koe EU:n yhteistä puolustusta millään tavalla välttämättömäksi. EU:n pitäisi pikemminkin toimia rauhan edistäjänä ja osoittaa, että on mahdollista elää ilman sotaa.

Maailmanpolitiikassa pitäisi lähtökohtaisesti muutenkin panostaa nykyistä enemmän globaaliin kansalaisyhteiskuntaan, neuvotteluihin ja rauhanomaiseen toimintaan. Esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien roolin vahvistaminen olisi mielestäni hyvin tärkeää. Historia on jo osoittanut, mihin sotilaalliset ratkaisut johtavat.

> 5. Pitäisikö homoille sallia adoptio?

Ehdottomasti. Mielestäni homoille kuuluu täysin samat oikeudet kuin heteroillekin.

> 6. Ovatko tuponeuvottelut tarpeen?

Tuponeuvotteluissa on paljon hyvää, mutta ne ovat osittain ajastaan jälkeenjääneitä. Esimerkiksi pätkä-, keikka- yms. työläisten tilannetta ei tupopöydissä mietitä läheskään tarpeeksi. Tupo ei myöskään ole ratkaissut tasa-arvo-ongelmia, kuten akateemisesti koulutettujen naisten palkkakuoppaa. Myös vanhemmuuden kustannusten jakaminen on hautautunut tupopöytään.

Näen kuitenkin, että tupolla on roolinsa vastaisuudessakin, kunhan myös jonkinsorttinen uudistuminen toteutetaan.

> 7. Pitäisikö ydinvoimaa lisätä? Tai luopua siitä?

Ydinvoiman käyttöä ei pidä lisätä. Ydinvoima on vain epävarma hätäratkaisu, joka ei voi ratkaista energiaongelmia pitkällä aikavälillä ja johon lisäksi sisältyy lukemattomia ongelmia. Uraani on kuitenkin rajallinen luonnonvara, jonka varaan ei voi pitkään laskea. Lisäksi ydinvoimalaonnettomuudet ovat todellinen riskitekijä. Suuri ongelma on myös ydinjätteen käsittely ja loppusijoittaminen.

Energiaratkaisuissa onkin syytä panostaa uusiutuviin energiamuotoihin ja energiansäästöön. Ydinvoimasta pitää luopua vähitellen, mutta en näe järkeväksi tällä sekunnilla purkaa kaikkia ydinvoimaloita.

> 8. Pitäisikö kirkko irrottaa nykyistä selkeämmin valtiosta?

Suomen nykyinen järjestelmä ei kohtele eri uskontoja tasa-arvoisesti. Luterilaisten ja ortodoksisen kirkon erityisasemilla on toki vahvat historialliset juurensa, mutta muuttuvassa ja muuttuneessa maailmassa näen, että tuo erityisasema voitaisiin purkaa. Vaikka itse ev.lut. kirkkoon kuulunkin, haluan, että kaikki uskontokunnat saavat saman kohtelun. Mielestäni usko on ihmisten, ei valtioiden asia.

Jos erityisasema puretaan, täytyy kuitenkin miettiä tarkkaan, miten ratkaistaan monien kirkon tällä hetkellä hoitamien palvelujen järjestäminen. Näitä ovat esim. diakoniatyö, hautaus, lasten kerhotoiminta jne.

***
Huomenna on Lassen päivä. Pullataikina on nousemassa.