Surullisia sattumia maailmalla

Koska lauantaina täytyi lähteä kotoa niin kamalan aikaisin, ehdin vasta tänään selata läpi kyseisen päivän lehden. Reko Lundánin kuolemasta luin jo perjantaina, mutta se surettaa edelleen. Keväällä katsomani Kuningas Lear jäi ainoaksi ohjaukseksi, jonka häneltä näin. Hänen omien näytelmiensä kohdalla kävi aina niin "että menen sitten katsomaan seuraavaa". Enää en voi niin tehdä.

On aina surullista, kun joillekin läheinen ihminen kuolee. Tavallaan haluaisin lukea Rekon ja vaimonsa kirjan Viikkoja, kuukausia, mutta en ole täysin varma, pystynkö siihen. Nyt surettaa lisäksi, kun menetimme paitsi taiteilijan, myös ihmisen joka taiteellaan nosti esiin yhteiskuntamme ongelmia ja heikkoja kohtia. Toivottavasti hänen kaltaisiaan tulee muita.

Hätkähdyttävintä lauantain lehdessä oli uutinen siitä, kuinka Nicaraguassa on kielletty abortti kaikissa tilanteissa. Tiedän, että tällaisia maita on olemassa, mutten silti pysty käsittämään sitä. Vaikka joku olisi sitä mieltä, että sikiön elämä on tärkeämpi kuin naisen oikeus omaan ruumiiseensa, miten kukaan voi olla sitä mieltä, että syntymättömän sikiön elämä on tärkeämpi kuin odottavan äidin elämä? Jotenkin voin juuri ja juuri käsittää sen yleisen elämän puolustamisen, jolla abortti halutaan rajata vain tilanteisiin, joissa synnytys vaarantaa äidin terveyden tai raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä. Sen sijaan en tule koskaan saamaan kallooni uppoamaan sitä ajatusta, että on ihan ok, että äiti kuolee synnytykseen, vaikka tämä on tiedossa jo hyvin aikaisessa vaiheessa.

Monesti aborttia vastustavat syvästi uskonnolliset tahot. Huvittavaa sinänsä, että vastaavat tahot vastustavat esimerkiksi äskettäin hyväksyttyä hedelmöityshoitolakia. On siis hyväksyttävää, että lapsi jää syntymästään saakka äidittömäksi - jos edes sattuu selviämään hengissä synnytyksestä - mutta ei se, että hänellä ei ole isää, vaikka löytyisikin kaksi rakastavaa äitiä. Uskomatonta!

Kaipa tämän kaiken takana on kaikkialla yhä jylläävä patriarkaatti. Onhan se surullista, jos nainen kuolee, mutta lapsi jatkaa miehen sukua, tavallaan kuuluu miehelle. Onhan se asetettava aina naisen etusijalle.

***

Kävin iltapäivällä ennakkoäänestämässä kirkollisvaaleissa. Jos kuulut kirkkoon, tee sinäkin niin. Ei katsota sivusta, kun kirkon päättävät tahot ovat konservatiivisempia kuin seurakuntalaiset vain siksi, että niin harva jaksaa äänestää!