Olkaa hiljaa

Olen viime aikoina pohdiskellut jonkin verran meluun ja hiljaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Pidän todella paljon asunnostani, mutta hiljaista täällä ei ole käytännössä koskaan. Asun päätyhuoneistossa, jonka monet ikkunat näyttävät suhteellisen vilkkaalle kadulle. Lisäksi vastapäätä on urheilukenttä, joka on käytössä noin 12 tuntia vuorokaudessa. Naapureista ei sentään kuulu mitään.

TYYssä hallitus työskentelee samassa huoneessa. Ovi on auki, viisi henkilöä naputtaa tietokonetta, puhuu keskenään tai puhelimessa, ravaa ympäriinsä jne. Ei suunnattoman hiljaista sielläkään. Onkin tässä arvottava, häiritseekö ihmisten jutustelu vai musiikki vähemmän TYY-hommia.

Olen melko ääniherkkä. Tarvitsisin kaikkeen keskittymistä vaativaan hiljaisuutta. Luen välillä tenttiin korvatulppien kanssa, en edes sähköposteja lukiessani kuuntele musiikkia ja jo pelkkä muiden ihmisten läsnäolo samassa huoneessa vaikeuttaa keskittymistä. Väsyneenä tai päänsäryssä vähänkin kovemmat äänet tuntuvat todella pahoilta.

Vaikka äänet eivät häiritse kaikkia muita ihmisiä yhtä paljon, on niillä suuri merkitys ihmisen elämisessä ja olemisessa. Jatkuva ääni, hiljainenkin melusaaste, ei tee hyvää ihmiselle. Vaikutukset näkyvät käsittääkseni ihan fyysisessä ja psyykkisessä terveydessä. Me tarvitsemme hiljaisuutta, aikaa, jolloin ei tarvitse kuunnella mitään. Ei liikennettä, ei koneiden ääniä, ei kovaäänistä puhetta, ei kuorsausta.

Tämä pitäisi todella ottaa huomioon myös poliittisissa päätöksissä. Asuintalot pitäisi eristää hyvin sekä suhteessa naapureihin että ulkoa tulevaan meluun. Vilkasta liikennettä ei tule ohjata keskeltä asuinaluetta - ei myöskään rakentaa todella leveitä ja nopeita autoteitä kaupunkien keskustoihin, niin kuin valitettavasti näkee. Ylipäänsä autoilun rajoittamista kaupunkien keskustoissa ja tiiviillä asuinalueilla sietäisi harkita. Myös kaupungeissa pitää olla alueita, joissa on hiljaista ja joihin ei kuulu liikenteen melu. Erilaisia meluaita- ja ramppiratkaisuja tulee harkita teiden varsille. Työpaikoilla pitäisi myös päästä nauttimaan hiljaisuudesta. Ihmiset ovat tosin erilaisia, mutta eiköhän kaikille olisi parasta, jos työtilat on selvästi tarkoitettu (hiljaiseen) työskentelyyn ja niistä on erotettu seurustelu- ja kokoustilat. Hiljaisuudessa on helpompi keskittyä, mikä taas vähentää stressiä ja tehostaa työskentelyä. Jää sitten seurustelullekin enemmän aikaa.

Onneksi melusta on viime aikoina alettu puhua jo suhteellisen vakavasti. Se olisi syytä huomioida kaikessa rakentamisessa, kaupunkisuunnittelussa, kaavoituksessa, liikenneratkaisuissa, ties missä. Jos ihminen elää kehdosta hautaan jatkuvassa pienessä meluhumalassa, krapulalta ei voi välttyä.

***

BBC:ltä löytyy hyvin kiintoisa uutinen Suezin kriisin ajoilta. Kannattaa lukea.