Sini Terävä

Huolta, haaveita ja häivähdyksiä elämästä. Myös ihanteita, maailmaparannusta ja muuta arvelluttavaa.

5.4.07

Miehistä

Pekka kyseli, miten puuttuisin miesten ongelmiin. Heti alkuun voin sanoa, etten ole mikään kaikkitietävä asiantuntija – on varmasti keinoja, joita en ole keksinyt.

Aloitan asenteilla. Tiedän, että tämä asenne-puhe varmasti turhauttaa joitakuita, mutta valitettavasti taitaa olla niin, ettei ongelmia voida kunnolla ratkaista ennen kuin edes enemmistö ihmisistä myöntää, että ongelmat ovat olemassa ja niille tarvitsee tehdä jotain. Näin ei vielä ole läheskään kaikkien tasa-arvo-ongelmien kohdalla – ei myöskään miesten ongelmien.

On siis todella tärkeää pitää esillä miesten syrjäytymisriskiä, naisia heikompaa asemaa perheissä ja esim. huoltajuuskiistoissa, miesten korkeaa alkoholisoitumis- ja itsemurhariskiä jne. Näistä asioista on puhuttava, niitä on tutkittava ja puhujina tulee olla niin miehiä kuin naisia. Mitään hyötyä ei sen sijaan ole siitä, että miesten ja naisten ongelmat asetetaan vastakkain. Uskon yhteiskuntaan, jossa on mahdollista saavuttaa tasa-arvo, jossa ei tarvitse valita esimerkiksi, parannetaanko naisten asemaa työelämässä vai miesten asemaa perheissä.

On totta, ettei koulutus Suomessa ole tasa-arvoista. Kouluissa eletään hyvin pitkälti vielä perinteisten sukupuolimallien mukaan. Eniten tästä kärsivät ne, jotka eivät malleihin sopeudu, esim. villit tytöt tai hiljaiset pojat. Pidemmällä aikavälillä ongelmia aiheutuu muillekin. Tytöt kasvatetaan kilteiksi tottelijoiksi, poikien taas oletetaan olevan raisuja, jopa tottelemattomia. Molemmat oletukset näkyvät liian vahvasti nyky-yhteiskunnassamme. Kouluissa pitäisi sallia selvästi nykyistä paremmin lasten moninaisuus. Annetaan satojen kukkien kukkia, sanotaan=).

On puhuttu paljon siitä, että koulu syrjii poikia. Näin voi olla. Itselläni selvin havainto oli kyllä päinvastainen: tyttöihin – tai sitten hiljaisiin poikiin – ei ehditty kiinnittää juuri lainkaan huomiota, kun kaikki täytyi tehdä mekkaloivien, haluttomien poikien ehdoilla. Silti kävi niin, että esim. omalta vuosikurssiltani yläasteellani vain viisi poikaa haki lukioon. Joten ilmeisesti oppi kuitenkin vetosi paremmin tyttöihin.

Minulla ei ole mitään patenttiratkaisua. Jos sellainen olisi olemassa, kai tilanteeseen olisi edes yritetty puuttua. Näkisin, että tähän ongelmaan auttaa sama keino kuin moniin muihinkin peruskoulutuksen ongelmiin: lisäresurssit ja pienemmät luokkakoot. Kun oppilaita olisi suhteellisen vähän, opettajalla olisi paremmin aikaa ja mahdollisuuksia panostaa yksilöllisempään opetukseen ja huomioida erilaisten oppijoiden tarpeet. Näitä lisäresursseja ei kyllä veronalennuksilla saavuteta, joten taidamme joutua niitä odottamaan.

Todella suuren tasa-arvo-ongelman miehet kohtaavat perheissä. Perhe koetaan niin vahvasti naisten alueeksi, että pahimmillaan jopa koulun vanhempainiltaan menevä mies saa vastaansa oudoksuntaa. Ei perhe ole eikä voi olla mikään ”naisen oma pikkuhanke”. Kun tämä tajutaan ja toimitaan sen edellyttämillä tavoilla, parannetaan kaikkien asemaa. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on ehdoton vaatimus. Jos kustannukset jaetaan tasan kaikkien työnantajien kesken, on työnantajalle aivan yhtä kallista palkata nuori mies kuin nuori nainen. Tämä parantaa nuorten naisten tilannetta työmarkkinoilla. Tärkeää on myös, että uudistuksen jälkeen suhtautuminen miesten isyys- tai vanhempainlomaan todennäköisesti muuttuisi positiivisemmaksi – sitä ei enää pidettäisi ”naisten juttuna”.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Isyysloma on tällä hetkellä aivan liian lyhyt. Kun vanhempainvapaan yleisimmin pitää äiti, jää isä pahimmillaan hyvin ulkopuoliseksi pienokaisensa elämästä. Vanhempainvapaa pitäisikin jakaa vanhempien kesken. Itse suosin Islannin mallia, jossa kolmannes vapaasta on korvamerkitty äidille, kolmannes isälle ja kolmannesta pari saa itse päättää.

Uskoisin, että näiden uudistusten jälkeen miesten tilanne esim. huoltajuuskiistoissa alkaisi vähitellen parantua. Nythän argumenttina äidin puolesta käytetään monesti sitä, että äiti on hoitanut lapsia enemmän ja ollut heidän kanssaan kotona. Jos isät alkavat pitää enemmän vanhempainvapaita, luulisi tämän argumentin tehon vähitellen murenevan.

Etävanhemman – on tämä sitten isä tai äiti – oikeuksia pitää joka tapauksessa parantaa. Tapaamisoikeuden pitää olla todellinen oikeus, ei olemassa vain paperilla. En tiedä, mikä on paras keino tämän varmistamiseksi. Valvonta, raportointi tms. tuntuu melko raskaalta keinolta. Jotain asialle tulee kuitenkin ehdottomasti tehdä.

Täytyy muuten tähän väliin sanoa, että oikeudet, jotka haluan isille ja äideille, haluan koskemaan myös adoptiovanhempia ja samaa sukupuolta olevia vanhempia. Nykyinen lainsäädäntöhän jättää nämä ihmisryhmät aivan liian heikkoon asemaan.

Vielä miehiin kohdistuvasta väkivallasta. Mielestäni on outoa, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuvia syytetään miehiin kohdistuvan väkivallan unohtamisesta tai kieltämisestä. Ainakin itse olen huolissani molemmista. Kaiken kaikkiaan väkivallan yhteiskunta on todella pelottava ilmiö. En halua, että Suomi etenee Yhdysvaltojen suuntaan – en halua, että tästä tulee maa, jossa aseenkanto on yleistä, väkivaltaa joutuu pelkäämään harva se päivä ja politiikkakin pahimmillaan perustetaan väkivaltaan. Kaikkeen väkivaltaan tulee ehdottomasti puuttua.

Miehiin kohdistuvat väkivaltarikokset tuntuvat olevan kahta sorttia. Toisaalta ovat nämä nakkikioskilla tuntemattomalle turpaan –tapaukset ja toisaalta oman porukan sisäiset väkivaltaiset välienselvittelyt. Molemmissa alkoholilla on valitettavan suuri rooli. Mitään poppaskonsteja ei tähänkään ongelmaan ole. Asennemuutoksen lisäksi tulee mieleen mm. alkoholiverotuksen korottaminen ja yhdyskuntasuunnittelu. Jos viina ei olisi niin halpaa, saattaisi juominenkin olla vähäisempää. Paremmalla yhdyskuntasuunnittelulla voitaisiin välttää pelon maantiede, suojattomat pimeät paikat ja alueet, joita kaikki paikalliset osaavat pelätä. Pelon maantieteestä puhutaan yleensä naisten kohdalla, mutta olen varma, että myös monet miehet tietävät paikkoja, joihin eivät halua mennä tai joissa tuntevat pelkoa. Tämä ilmiö tulisi ottaa huomioon kaavoituksessa, teiden, puistojen ja talojen rakentamisessa. Pimeät kujat, syrjäiset puistot yms. ovat paikkoja, joissa väkivalta voi jäädä täysin muiden huomaamatta.

Nakkikioskitappeluissa kaivattaisiin kyllä sitä paljon puhuttua asenteenmuutosta. Jos väkivaltaa ei pidettäisi luonnollisena välienselvittelymuotona, ei edes alkoholi saisi meitä käymään toisiimme käsiksi. Tässä asennemuutoksessa on tehtävänsä koulutuksella, mutta myös mm. medialla, tv:llä ja elokuvilla. Onko ihme, että ihminen kasvaa väkivallan malliin, jos hänet on ympäröity viihteellä, jossa – kärjistäen – väkivalta on luonnollista, miehet vastapelureita ja naiset miesten alistamista varten?


13 Comments:

Blogger OPN said...

Miten maanpuolustus tulisi sinusta järjestää? Jos pysytään asevelvollisuusarmeijassa, pitäisikö velvollisuuden koskea myös naisia?

5.4.07  
Blogger Russ said...

"Tässä asennemuutoksessa on tehtävänsä koulutuksella, mutta myös mm. medialla, tv:llä ja elokuvilla. Onko ihme, että ihminen kasvaa väkivallan malliin, jos hänet on ympäröity viihteellä, jossa – kärjistäen – väkivalta on luonnollista, miehet vastapelureita ja naiset miesten alistamista varten?"

Tämä ontuu nyt pahasti siinä mielessä että ne miehet jotka pelaavat väkivaltaisia pelejä (joissa tapetaan käytännössä kaikkea), ja ahmivat väkivaltaista viihdettä, eivät ole niitä ongelmatapauksia, ne väkivaltaisuudet tulevat öyhöreiskoilta joilla ei ole edes sähköpostia. Tästä olisi puuttunut enää se että armeijassa miehistä tehdään väkivaltaisia psykopaatteja.

Väkivalta sinänsä on ihan luonnollista. Minusta on erikoista miten hipit ja humanistit puolustelevat luonnolla esim.homoutta mutta sillä ei saa perustella väkivaltaa saati rotuja. Minun mielestäni väkivaltaa tulee aina olemaan, meidän pitää vain saada se pysymään sellaisessa muodossa että se ei kohdistu täysin mielivaltaisesti kuin arpa.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa nämä Matit ja Mervit joissa Matti hakkaa Merviä vuodesta toiseen, mutta aina se Mervi palaa, sitten taas juodaan ilolientä ja taas hakataan, taas tulee poliisit pelastaan Mervin ja taas Mervi toteaa "mitä jos vielä kerran, en nosta syytettä", vaikka tutut kehottaa jättään sen sian, ja pistämään vaarallisen miehen telkien taakse. Sen sijaan sellainen snägäriväkivalta jossa tuntemattomat rusikoi toisiaan, on mielestäni paljon huolestuttavampaa. Me voimme valita ne ihmiset joidenka kanssa seurustelemme ja ryyppäämme. Mutta me emme voi valita niitä jotka kävelevät vastaan kadulla, tai tulevat siihen snägärijonoon. Mieheen kohdistuu useammin väkivaltaa tuntemattomalta tasolta, sellaista jota ei voi ennakoida.

Mitä tulee miesten syrjäytymisvaaraan, minä uskon että miehet tarvitsevat miehen mallin. Sitä nykyaikainen "mies on syyllinen kaikkeen" -yhteiskunta ei anna, yksi pieni pala tätä ongelman ratkaisua voisi olla että miesopettajien määrä lisättäisiin.

Kun minä katselen yliopistojen mainoksia, tai oikeastaan melkeinpä minkä tahansa koulun mainoksia, siellä pääasiassa tuntuu olevan aina naisia ja joka puolella tuntuu olevan kova puffaus naisten puolesta, kunnes taas puolestaan miehille muistutetaan naisten ja ystävän -päivinä mitä pahaa miehet taas tekee, ja koskaan ei tule tasa-arvoa, ei koskaan tule mitään ja tunnetaan vieläkin joka ikinen herne 9 patjan alta.

Uskoisin että syy miksi miehiä ei löydä aktiivisesti näistä asioista keskustelemassa, on se että miehillä ei ole samanlaista (kyllä mielenkiinto on, mutta ei samanlainen) kollektiivista mielenkiintoa sukupuoltaan kohtaan kuin naisilla, jotka antavat ymmärtää että mm.nainen ei ole koskaan väkivaltainen, nainen on aina uhri, nainen on aina sorrettu, nainen ei lyö parisuhteessa jne.. mies sen sijaan kyllä tykkä eritellä sukupuolestaan ongelmantekijät pois, joskin silloin häntä ollaan, ironista kyllä kovin usein leimaamassa humanistitiedostajafeministien-taholta joksikin epämääräiseksi saatanaksi joka saa Tony Halmeen näyttämään vikisevältä pikkutytöltä . Toinen syy voi olla tämä feministien uhrishow, joka saa miehet ajattelemaan että "meillähän on kaikki ihan hyvin", ja sen takia miehet eivät kehtaa tuoda omia ongelmiaan pöydälle, koska onhan naisten ongelmat aina tärkeämpiä, ritarillisuus muista se, on hienoa kun on odotettua lyhyempi elinikä ja korkeampi itsemurhakerroin.

Miehet haluavat varmaan ratkaista ongelmansa keskimäärin yksin, ja ajattelevat että vaikka he kertoisivatkin niin kukaan ei ymmärtäisi, minä olen huomannut että ainakaan tyttöystävälle avautuminen ei usein kannata. Sen sijaan jos puhun enolleni, hän sanoo aivan suoraan mitä pitäisi tehdä, ja hän sanoo sen vuosikymmenien kokemuksella sen sijaan että sieltä tulisi jostain naistenlehdistä lainattua mussutusta.

Miehet eivät voi luottaa feministeihin siinä että he hoitaisivat heidän asiansa. Minä en ainakaan luota feministeihin siinä, sen sijaan tavallisiin naisiin, joidenka CV:stä ei löydy naistutkimusta, naisasialiittoa, akkaryhmää jne.. heihin minä luotan enemmän, koska heille vagina ei ole niin sanotusti ykkösajatus.

Allaolevassa kuvataan hyvin tätä kehityksen kaarta. Tuota asiaa on havaittavissa politiikassa ja liike-elämässä kun naiset ovat vaatimassa kiintiöitä kun ei se ollutkaan niin kivaa ja pörröistä.
http://whatmenthinkofwomen.blogspot.com/2007/03/brave-pioneering-women-get-their.html

6.4.07  
Anonymous Hän-Mies said...

Korkeakoulussa opiskelevista henkilöistä yli 65% on naisia. Miksi miehiin ei voida soveltaa "positiivista syrjintää", kun kerta on katsottu aiheelliseksi, että miehet käyvät pakollisen armeijan?
Miten muuten asevelvollisuuden kohdalla voidaan puhua tasa-arvosta jos se on vain miehille pakollinen? Tasa-arvolakihan kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella. Tosin samainen laki on itsensä kanssa ristiriidassa, kun yhdessä pykälässä todetaan, että vain miehille pakollista asevelvolisuutta ei ole pidettävä syrjivänä. Mahtava laki!

Miksi muuten koko suomen "tasa-arvokoneisto" on naisten käsissä? Esim. STM:n TasY, jonka pitäisi olla tasa-arvon kehto, on töissä vain naisia ja pari profeministimiestä. Kuinka tuolla muka tulee ns. miesnäkökulma tasa-arvoasioihin esiin, kun kaikki henkilöt ovat naisia, tai naistenlailla ajattelevia miehiä?
Miksi tasa-arvolain 4§ ja 4a§ eivät päde tähän yksikköön?
Sama meiniki on tasa-arvovaltuutetun toimistossa ja TANE:ssa.


Puhut tekstissäsi myös, että haluat samat oikeudet, kuin heterovanhemmilla, myös samaa sukupuoltaoleville vanhemmille. Nyt pitää ihan kysyä, että miten näet tasa-arvoisena sen, että yksinäiset naiset saavat hedelmöityshoitoja, mutta yksinäisiltä miehiltä vanhemmaksi tuleminen on estetty (sijaisynnytys kielletty)?

Väkivallasta kirjoitat Sini tekstissäsi näin:
"Mielestäni on outoa, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuvia syytetään miehiin kohdistuvan väkivallan unohtamisesta tai kieltämisestä. Ainakin itse olen huolissani molemmista."

Miksi tämä, että ollan huolissaan molempiin sukupuoliin kohdistuvasta väkivallasta ei näy missään?
Julkisessa sanassa ja viranomaisetn taholta puhutaan vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Vuonna 2004 Naisjärjestöjen Keskusliitto kirjoitti aiheesta, ja paheksui, kun Ensi-ja turvakotien liitto haki RAY.lta rahoitusta naisen agression tutkimiseen. Naisjärjestöjen keskusliitto veti esiin UTH tutkimuksen ja siitä johdetut täysin valheelliset luvut naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Samainen taho myös totesi, että naisiin kohdistuva väkivalta on suurempi ongelma ja jopa ihmisoikeusrikos. Lähes sanasta sanaa saman lausunnon kopioivat eri poliittisten puolueitten naisosastot, Vihreät siinä samassa joukossa.
Mihin näiden selvästi valheellisten lukujen levittelyllä pyritään?

Miksi vähättelet miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, sitä on selvästi enemmän kuin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?
Miksi ei muuten tehdä vain miehille samanlaisia kyselytutkimuksia, kuin naisille?

Tunnistit tuossa tekstissäsi oivallisesti pari tyypillistä tilannetta, joissa mies kohtaa väkivaltaa. Et kuitenkaan huomannut mainita naisten miehiin kohdistamaa perhe-ja parisuhdeväkivaltaa. Tämä on tabu jota ei saa sanoa eikä tutkia.

TANE tiedottaa ja vaatii hallitukselta määrätietoista tasa-arvopolitiikkaa. Tuossa tiedotteessa on muuten mainittu tuo sinun Sini mainitsemasi vanhempain vapaa malli näin:
*Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmä uudistetaan uudeksi vanhempainvapaaksi, jonka kestoa pidennetään 18 kuukauteen. Vapaa koostuu kolmesta 6 kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla."

Muu teksti onkin aika pitkälle naisiin keskittyvää, mitä nyt halutaan kehittää neuvolapalveluita isille.

TANE ehdottaa mm.:
Naisiin kohdistuva väkivalta on kitkettävä

* Tarkistetaan sukupuolinäkökulmasta koko rikoslain pahoinpitely- ja seksuaalirikossäännöstö, erityisesti asianomistajarikokset. Rikoslakiin lisätään säännös pitkään jatkuneesta parisuhdeväkivallasta, nk. naisrauhalaki Ruotsin mallin mukaan.
* Perustetaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn koordinaatioyksikkö.

Ei puhettakaan miehitä...

Lisäksi TANE ehdottaa:
Sukupuolinäkökulma on valtavirtaistettava julkisella sektorilla

* Hallitus varmistaa, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon lainvalmistelussa, talousarvioprosesseissa sekä muissa merkittävissä hankkeissa jo toiminnan alkuvaiheessa.

Tämän haluaisin nähdä toteutuvan käytännössä TANE:saa itsessää, TasY:ssä ja Tasa-arvovaltuutetun toimistossa. Epäilen, että ei toteudu.

6.4.07  
Blogger Sini Terävä said...

Mielestäni asevelvollisuudesta tulee luopua. Suomen kannattaa siirtyä valikoivaan asepalvelukseen, joka koskee tasa-arvoisesti miehiä ja naisia. On tosiaankin typerää, että tasa-arvolaki ei koske asevelvollisuutta. Olen sitä monesti itsekin manaillut.

6.4.07  
Blogger Sini Terävä said...

No niin. Tuli taas päivän aikana melkoinen määrä kommentteja. Osa pointeista on hyviä, osa menee törkeyden puolelle. Selvää vaikuttaa olevan, että suuri osa kommentoijista on päättänyt, että kaikessa, mitä sanon, on vähintään jotain väärää. Ei kovin hedelmällinen pohja keskustelulle.

Jos haluaa edistää ongelmien ratkaisua - vaikka sitten miesten kokemien ongelmien - yleensä paras tapa ei ole suhtautua vihamielisesti kaikkiin muihin, jotka yrittävät puuttua samoihin tai vastaaviin ongelmiin. Tunnen monia feministejä, jotka tekisivät mielellään yhteistyötä miesaktivistien kanssa. Valitettavasti tämä on monesti mahdotonta, kun nämä ovat etukäteen päättäneet, että feministit ovat pahoja. Ilmeisesti oikeaan ratkaisuun pyritään väärillä keinoilla.

Kiitos keskustelusta. Toistemme ohi huutaminen ei ole järin mielekästä. Jos emme pysty kohtaamaan ajattelussamme vaan te olette etukäteen leimanneet ajatukseni vääriksi, ei tässä keskustelussa ole mieltä. Se loppukoon siis nyt.

6.4.07  
Anonymous repe said...

"Kiitos keskustelusta. Toistemme ohi huutaminen ei ole järin mielekästä. Jos emme pysty kohtaamaan ajattelussamme vaan te olette etukäteen leimanneet ajatukseni vääriksi, ei tässä keskustelussa ole mieltä."

Sini, kirjoituksessasi oli ihan hyviä argumentteja, mutta tuo yllelainaamani loppukaneettisi pätee myös toisin päin. En tiedä, onko tähän jättämiesi kirjoitusten lisäksi tullut muita (niitä törkeitä), mutta on noissa ihan valideja pointteja niistä asioista, jotka feminismissä yleisesti ottaen ärsyttävät.

Miesaktivistit ovat myös siinä mielessä ehdottomassa altavastaajan asemassa, että eipä heillä nettikirjoittelun lisäksi oikeastaan muita keinoja ole käytössään, paitsi tietysti jotkut tehdyt tutkintapyynnöt ja rikosilmoitukset esim. "kiihotuksesta kansanryhmää vstaan". Kun ns. vastapuoli vieläpä osin tekee ns. virkatyötä, niin totta kai se katkeroittaa.

Jotkut feministit ovat tehneet suunnattoman karhunpalveluksen nasiasialiikkeelle esimerkiksi käyttämällä UTH-"tutkimuksen" tuloksia varsin räikeään ja valheelliseen propagandaan; sama ilmiö kuin sadussa "Pekka ja susi". UTH-tutkimusta hyödyntävää propagandaa (esim. Amnestyn kampanja) kritisoi miesaktivistien lisäksi varsin osuvasti esimerkiksi Marja Vuento.

On mielestäni myös ihan ymmärrettävää, että jatkuva kollektiivinen syyllistäminen saa aikaa kasvavan vastareaktion. Ei suomalainen mies ole niin kaamea hirviö eikä suomalainen nainen todellakaan sellainen absoluuttisen hyvän ruumiillistuma, kuin jotkut feministit väittävät.

Et sinä nähdäkseni ole sellaista väittänytkään, mutta - sitä se kollektiivinen syyllistäminen on. Itse toivoisin, että ns. maltilliset feministit ihan itse ja oma-aloitteisesti kritisoisivat julkisesti ja voimakkaasti edes joitakin radikaalien feministien feminismin nimissä esittämiä väittämiä.

Uskoisin, että sillä keinolla jää murtuisi tai ainakin sulaisi voimakkaasti, ja sillä vietäisiin paljon aseita niin änkyräfeministien kuin jyrkimipen miesaktivistien käsistäkin.

Itseäni raivostuttaa suunnattomasti se tosiasia, että radikaalifeministien vuosia saarnaama "sukupuolten välinen sota" saattaa nykymenolla jollakin tasolla jopa toteutua, enkä haluaisi millään suoda heille sitä tyydytystä.

6.4.07  
Anonymous Anonyymi said...

'Itselläni selvin havainto oli kyllä päinvastainen: tyttöihin – tai sitten hiljaisiin poikiin – ei ehditty kiinnittää juuri lainkaan huomiota'
Hiljaisena poikana en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka mieltävät opettajan huomion myönteiseksi asiaksi. Tunti meni osaltani hyvin, jos minua ei huomattu.
'Kun oppilaita olisi suhteellisen vähän, opettajalla olisi paremmin aikaa ja mahdollisuuksia panostaa yksilöllisempään opetukseen ja huomioida erilaisten oppijoiden tarpeet.'
Ne tulevat ammatti- ja taparikolliset, joita minun luokallani oli pari kolme, olivat ihan väärässä paikassa yleissivistävässä peruskoulussa. Joku ammattikoulu tai oppisopimuskoulutus olisi voinut opettaa heille jotain konkreettista ja hyödyllistä ja ehkä viedä elämän raiteilleen, mutta teoria EVVVK. Ei siinä opettajan panostus (ainakaan nykyisen, ruumiillisen rangaistuksen kieltävän lainsäädännön puitteissa) paljon vaikuta.

7.4.07  
Blogger Sini Terävä said...

Täällä taas. Kaksi ylläolevaa sopivat hyvin tämän keskustelun loppuun. Muut kommentit eivät lisänneet juuri mitään tähän keskusteluun - en ole niin tyhmä, ettenkö olisi jo ymmärtänyt, mikä feminismissä mielestänne mättää=). Ei siis enempää tätä keskustelua.

Niin, ja pitää kai vielä kiittää huomiosta=). Jos olisin poliittisesti täysin merkityksetön hahmo tai mielipiteeni olisivat tyhmiä, ei tällaista mielenkiintoa voisi syntyä.

8.4.07  
Blogger Pekka Pessi said...

Kiitoksia vastauksesta.

Ikävää, jos koet, että Sinun on turha jatkaa keskustelua. Näköjään pahat antifeministit ovat jo ehtineet vaatia Sinua parantamaan koko maailman kaikkien miesten ongelmat. Tästä olisi hyvänä antifeministinä helppo jatkaa. Kirjoitan kuitenkin vain lyhyesti. Tai näköjään pitkästi, koska minulla ei ole aikaa lyhentää.

Sinulla on mielenkiintoinen havainto omilta kouluajoiltasi. Opetus siis eteni mekkaloivien ja haluttomien poikien ehdoilla. Arvelisin etteivät ne lukioon siirtyjät olleet kuitenkaan näitä mekkaloivia ja haluttomia poikia. On aika vaikea ymmärtää johtopäätöstäsi, sitä ettei koulu suinkaan syrjinyt näitä poikia vaan oikeastaan päinvastoin. Viitsisitkö hieman selvittää ajatteluasi?

Ei kai Sinun mielestäsi vika ollut pojissa? Onko 7-vuotiaan syy, jos hän ei pysty seuraamaan opetusta? Entä 15-vuotiaan? Vaikka se ehkä Sinusta siltä tuntuikin, koulu ei todellakaan toiminut näiden poikien ehdoilla. He eivät oppineet. Sekä koululaitos kokonaisuudessaan että yksittäiset opettajat pettivät heidät, kun eivät kyenneet tai halunneet saada näitä poikia motivoiduksi opiskelemaan ja oppimaan. Koulu ei toiminut.

Tilanteeseen on toki yritetty puuttua. Tampereella Olkahisissa aloitti viime syksynä alakoulun I luokat, joissa poikia ja tyttöjä opetetaan erikseen äidinkielen ja matematiikan tunneilla. Tällainen eriyttäminen ratkaisee myös toisen ongelman jonka toit esille, sen että koulussa eletään sukupuolimallien mukaan. Kun luokassa on vain poikia tai tyttöjä, ei siellä voi toimia sukupuolimallin mukaan. Kaikkien täytyy toimia omalla mallillaan.

Syy miksei tällaista ole kokeiltu jo kauan aikaa sitten ei johdu resurssipulasta, vaan ideologiasta. Tällainen kokeilu ei mitenkään sovi yhteiskoulun ideaan saatika sitten yhtenäiskoulun ideaan. Yllättävää kyllä sitä pidetään jostain syystä kovinkin tasa-arvoisena, että pojat ja tytöt saavat samaa opetusta samassa luokassa, vaikka tutkimukset osoittavatkin poikien taitojen jäävän heikommiksi ja asenteiden kouluun muuttuvan negatiivisemmiksi jo heti koulun ensi luokilta lähtien.

Tehokkainta syrjäytymisen torjuntaa on puuttua negatiiviseen kehitykseen mahdollisimman aikaisin, koulussa tai jo aikaisemmin. Siksi on tärkeää, että koulun ongelmat poikien kanssa voidaan tunnustaa. Jos ja kun resurssit eivät riitä oikeaoppiseen ratkaisuun, myös epäortodoksisia ratkaisuja pitäisi voida tutkia.

Tunnumme olevan melko lailla samaa mieltä vanhemmuuden tukemisesta. Vanha isäkuukausi oli vitsi, tai pyrkimys ajaa äidit töihin heti vauvan täytettyä kuusi kuukautta. Islannin malli on omasta mielestäni oikeansuuntainen, vaikka se ei annakaan isille yhtäläistä mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa. Äiteihin kohdistuu voimakas sosiaalinen paine pitää koko vanhempainloma ja äitien asenne onkin välitön este sille, että isät pitäisivät enemmän vanhempainlomaa. Ehkä olisi hyvä, että vain isä voisi päättää koko yhteisen vanhempainloman käytöstä.

Samalla lailla kun sukupuolten palkkaerosta keskustellesssa mielellään puhutaan euroista pitäisi myös vanhempainrahan kanssa puhua euroista. Jos ennen lapsen syntymää isä sai 3000 € kuussa ja äiti 2400 €, niin isä saa vanhempainrahaa 1930 € ja äiti 1680 €. Jos isä pitää kuukauden vanhempainlomaa, perheen tulot laskevat 1070 €, jos äiti, 720 €. Isää rangaistaan siis ainakin 350 € kuukaudessa jos hän pitää vanhempainlomaa. Asenteiden tasolla isien pitäisi kuitenkin pystyä ei ainoastaan säilyttämään tulot ennallaan lapsen syntyessä vaan mieluummin vielä lisäämään niitä, kompensoimaan se, että äiti jää kotiin hoitamaan lasta. Jotenkin pitäisi pystyä sekä ottamaan huomioon tämä tendenssi ja nollaamaan progression vaikutus.

Olisi myös tunnustettava että on sukupuolisyrjintää olla ottamatta huomioon isisen erilaista roolia perheessä. Nykyisin pidetään sukupuolisyrjintänä perhevapaiden ja lastenhoidon perusteella syrjimistä, koska se käytännössä tarkoittaa naisten syrjintää. Saman pitäisi koskea myös isiä ja heidän rooliaan. Jos erotilanteeessa laten lähihuoltajuus annetaan äidille, koska äiti on jäänyt kotiin ja isä on huhkinut ylitöissä, kyse on ihan samanlaisesta sukupuolisyrjinnästä kuin jos työntekijä erotetaan tai hänet siirretään toisenlaisiin tehtäviin, koska tämä pitää perhevapaita tai on silloin tällöin kotona hoitamassa sairasta lasta.

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi isyyyden tukeminen erotilanteissa tai avioliiton ulkopuolisten lasten kanssa on kuitenkin vielä tärkeämpää. Isien asumista, terveydentilaa ja päihteistä eroonpyrkimistä pitäisi tukea konkreettisesti. Isyyttä ei tueta sillä, että lapsi tai lapset jäävät heti alkuun vain toiselle vanhemmalle, lähivanhemmalle, joka on siis yli 80 % tapauksista äiti. Lapsia ei tavata, vaan heidän kanssaan pitää voida asua vanhempien välisestä suhteesta riippumatta. Vanhemmuuden jakamisesta pitäisi päästä eroon.

Pidät outona sitä, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta ei voi puhua ilman että syytetään epätasapuolisuudesta.

Ihmettelemäsi ilmiö johtuu huonoista kokemuksista. Perheväkivaltaa tutkittaessa tai sitä vastaan toimittaessa keskitytään liki poikkeuksetta pelkästään naisiin uhreina ja miehiin tekijöinä, tämä siitä huolimatta, että tässä nimenomaisessa lajissa ei taida olla mitään kovin merkittävää eroa sukupuolten välillä. Kun miehiin kohdistuvaa väkivaltaa haluttiin tässä muutama vuosi sitten tutkia, lukuisat naisjärjestöt - mukaan lukien Vihreän liiton naisjärjestö - vetosivat Ray:een ettei se rahoittaisi tutkimusta. Yleensäkin miehiin kohdistuvaan väkivaltaan ollaan haluttomia puuttua, osittain koska miehen ollessa uhrina syy väkivaltaan nähdään enimmäkseen uhrissa. Naisiin voidaan myös suhtautua avoimen holhoavasti: toimia, jotka parantavat pelkästään naisuhrien asemaa on perusteltu hämmästyttävää kyllä sillä, että väkivallan uhreina olevat miehet ovat usein syrjäytyneitä.

Pelkästään naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen näyttää siis nykyisen sukupuolisyrjinnän puolustelulta tai sen edistämiseltä. Sinä ymmärrät kai miksi siihen puututaan.

Huomiosi yhteiskuntasuunnittelusta väkivallan pelon torjumiseksi on osuva. Toisaalta Sinun pitäisi ehkä ymmärtää, että toisin kuin naisia, miehiä ei haittaa niinkään väkivallan pelko kuin väkivalta itse. Ehkä miehet toisaalta pyrkivät kieltämään pelon, heillä ei ole lupaa pelätä. Joka tapauksessa yhteiskuntasuunnittelulla voidaan torjua myös väkivaltaa. Suurimmassa vaarassa ovat kodittomat, joista suurin osa on syrjäytyneitä ja alkoholisoituneita miehiä. Heille sopivia asumismuotoja pitäisi siis kehittää.

Päihteiden väärinkäyttö ja alkoholismi on toki tärkein välitön syy miesten (toki myös naisten) syrjäytymiseen. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että pelkästään alkoholin hintaa nostamalla voitaisiin vähentää päihderiippuvaisten syrjäytymistä. Kukaan ei läträä viinan kanssa ylenmäärin vain siksi, koska se on niin halpaa. Siihen on jokin muu syy: koulutus, työ, perhe, tai terveys ei ole kunnossa. Niihin panostamalla voidaan ehkäistä alkoholisoitumista ja syrjäytymistä. Asennetasolla olisi tärkeää, että samalla lailla kun puhutaan lasikaton käsitteestä, pitäisi puhua lasilattiasta. Oikeastaan lasilattia on vielä tärkeämpi, lasikaton kanssa puuhastelu hyödyttää vain yhteiskunnan hyväosaisimpia, kun taas lasilattia koskee vähäosaisinta ja ikävä kyllä suurempaa ryhmää.

Tämä panostaminen vaatii sitä mainitsemaasi asennemuutosta. Pitäisi olla rohkeutta tutkia ja kokeilla asioita, vaikka ne eivät sovikaan omaan kauniiseen maailmankuvaan. En nyt puhu vain feministisestä maailmankuvasta vaan kaikenlaisista ideologioista markkinataloususkovaisuudesta sosialidemokratiaan.

9.4.07  
Blogger Sini Terävä said...

En sitten kuitenkaan malttanut olla jatkamatta keskusteluketjua; Pekan kommentti toi monia kiinnostavia näkökantoja.=)

9.4.07  
Anonymous Tuukka Simonen said...

Erinomainen tiivis kirjoitus miesten ongemia parantavasta feminismistä. Voin allekirjoittaa itse suurimman osan tekstin sisällöstä.

Minä muuten uskallan esiintyä omalla nimelläni. Uskallan myös sanoa olevani feministimies.

Anna noiden lapsellisimpien kommenttien tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Asiaan saattaa tuoda helpotusta myös siedätyshoito: käy parina päivänä keskustelemassa Suomi24:n millä tahansa palstalla, niin turrut hyvin nopeasti vajaaälyisimpien huomiohakuisten moniongelmaisten ad hominem -läppään. Tuntuu, että jokainen paikka, johon pystyy kirjoittamaan rekisteröitymättä kerää kymmeniä, jopa satoja aivokääpiöitä.

Asiat voisivat olla vielä huonomminkin; siskoni sai useamman päivän häirikköpuheluita blogihäirinnän lisäksi esiinnyttyään Oikeutta eläimille -järjestön nimissä tv-dokumentissa.

Häiriköistä ei varmaan koskaan päästä eroon, mutta mielenterveysongelmiin rahallinen panostus voisi vähentää näiden henkisesti epäkypsien henkilöiden tarvetta suoltaa törkeyksiä netissä nimettömästi.

9.4.07  
Blogger Sini Terävä said...

Jos joku nyt ei vieläkään ole ymmärtänyt, olen poistanut aiemmin tulleet asiattomat kommentit enkä ole päästänyt uusia läpi. Tämä tiedoksi niille, jotka syyttävät minua sensuurista, koska täällä ei enää lue kaikenlaista moskaa.

10.4.07  
Anonymous Lasse Miettinen said...

Hyvin puhuttu, Tuukka! Myös minä tunnustan mielelläni - ja omalla nimelläni - olevani feministimies. Se on ilo sanoa!

Yhä useampi mies onneksi näkee tänä päivänä, että feminismi on myös miesten vapautusliike. Siinä on kyse sukupuoliroolien ja sukupuoleen liittyvien valta-asemien purkamisesta, joka palvelee yhtä lailla naisten kuin miestenkin etua.

Naisten, koska pitkä, historiallinen taistelu naisten perustavien ja tasavertaisten oikeuksien puolesta ei suinkaan ole vielä onnellisessa lopussa. Ja miesten, koska yhä useammin huomataan, että myös miehet kärsivät siitä, miten perinteiset miehen mallit eivät tue miesten tasavertaista osallistumista moneen asiaan, esim. vanhemmuuteen tai perheeseen.

Minulla oli aiemmin hyvä käsitys miesasia-aktivisteista, jotka tekevät kelpo työtä kiistämättömien ongelmien (kuten miesten väkivallan tai perhekysymysten) parissa. Mutta niillä häiriköillä, joita tähänkin blogiin on pistäytynyt huutamaan, ei selvästi ole mitään tekemistä tasa-arvotyön kanssa. Heidän agendansa ei ole tasa-arvoinen maailma sukupuoleen katsomatta, vaan naisten oikeuksien (ja naisten oikeuksia ajavien) vastustaminen. Nimeksikään rakentavia ehdotuksia ei ole näiden sankarien kommenteissa nähty - vain valitusta miehiä vastaan kohdistetusta salaliitosta ja aggressiivista uhoa niitä vastaan, jotka oikeasti jaksavat puurtaa tasa-arvotyötä.

(Jos nämä haluaisivat oikeasti edistää tasa-arvoa, ja siten myös miesten asemaa, ne käyttäisivät aikansa esimerkiksi lobbaten järjestöjen kautta perhevapaiden tasapuolista jakamista äidin ja isän kesken. Mutta ei! Sen sijaan ne käyttävät aikansa hyökkäillen tasa-arvo- ja ihmisoikeustyötä oikeasti yrittävien ihmisten blogeihin.)

Kuvaavaa tietysti on, että tämä tapahtuu nimimerkin takaa puskista ampuen. Siinä on meillä uusi uljas miesliike, piileskelemässä "anonyymien" nimimerkkiensä takana!

Iloista oli toki huomata, että jokunen asiallinen pointti on tullut kommenttien joukossa! Niissä oli aineksia keskusteluun sellaisten miesasiaihmisten kanssa, joille sana "feminismi" on vaikea, mutta joiden tavoitteena kuitenkin on paneutua tosissaan tasa-arvo-ongelmiin räyhäämisen sijasta. Ties vaikka aiempi hyvä käsitykseni miesasiatyöstä voisi joskus palata.

11.4.07  

Lähetä kommentti

<< Home