Asioita, joista voi olla iloinen tai sitten ei.

TANE jakoi eilen Miehen työ -palkinnon. Palkinto jaettiin 10. kertaa ja tänä vuonna se meni ensimmäistä kertaa virkamiehelle eli poliisitarkastaja Mikko Lampikoskelle. En ollut törmännyt Lampikoskeen aiemmin mutta kun kuunteli palkinnon perusteluja, ei enää ihmetyttänyt, miksi "kaikki" tasa-arvotyötä pidempään tehneet tuntevat hänet. Lampikoski on tehnyt tasa-arvotyötä koko uransa ajan, niin kenttäpoliisina kuin sisäministeriön poliisiosastolla. Erityisesti sukupuolittunut väkivalta ja ihmiskauppa ovat hänen alaansa.

Vaikutuin tilaisuudessa todella. Onneksi tasa-arvotyötä tehdään Suomessa monissa eri paikoissa. Poliisissa on toki omat tasa-arvo-ongelmansa, mutta ehkä tällaiset toimijat ja heille annettu huomio liikuttavat vähitellen sitäkin organisaatiota.

Irlannin kansanäänestyksen tulos ei sitten varsinaisesti ilahduttanut. Toki on varmasti totta, että EU on selvinnyt isommistakin ongelmista kuin tämä, kuten Esko Antola lausui. Silti tämä perussopimussäätö alkaa mennä naurettavuuden puolelle. Onko joku todella sitä mieltä, että EU:n nykyinen sopimussokkelo ei kaipaa yksinkertaistusta?

EDIT: Lehti on uutisoinut ansiokkaasti Irlannin kansanäänestyksen.