Sanomalehden äärellä

Jos saatte käsiinne päivän Helsingin Sanomat, kannattaa lukea Sauli Rouhisen Vieraskynä tupla-Suomesta. Todella kiintoisia ajatuksia siitä, kuinka meillä ei ole varaa ylläpitää kahta Suomea: kaupunkia viikoiksi ja mökkimaaseutua viikonlopuiksi ja kesiksi. Rouhinen kirjoittaa ekologisesta kaupunkirakentamisesta ja siitä, kuinka suomalaiset suhtautuvat kaupunkeihin lähinnä välttämättöminä pahoina. Jos kaupungeista alettaisiin kaavoittaa ekologisia, matalia ja viihtyisiä, ei tarvitsisi lähteä pakoon kaupunkia joka viikonloppu.

Itse kyllä pidän nykymuotoisistakin kaupungeista enkä koe tarvetta päästä täältä johonkin "maaseudun rauhaan" mutta taidan olla vähän poikkeuksellinen=). Nykymeno on kyllä hurjaa. Aina välillä olen miettinyt, kuinka rentouttavaa on viettää perjantai- ja sunnuntai-illat auton ratissa satojen kilometrien matkalla, jotta pääsee lauantaiksi mökille. Kun huomioi vielä tämän matkustamisen, tuplainfrastruktuurin, tuplalämmittämisen jne. päästöt, ei moinen elämäntapa ainakaan järin ekologinen ole.

A-osan äärellä pohdin myös suomalaista poliittista kulttuuria. Taas oli tehty gallup hallituksen ja opposition suosiosta. Oletusarvona olisi, että kun hallituksen suosio laskee, opposition nousee. Näin ei tunnu Suomessa käyvän juuri koskaan. Esimerkiksi nyt ollaan näemmä yhtä tyytymättömiä niin hallitukseen kuin oppositioonkin. Eikö suomalainen oppositio, puolueista riippumatta, osaa hyödyntää hallitukseen kohdistuvaa tyytymättömyyttä? Vai osoittavatko suomalaiset tyytymättömyyttä vain laajempien, koko politiikkaan kohdistuvien kysymysten, kuten tämän vaalirahoitusshown, takia? Ikään kuin tyytymättömyys ei tällöin kohdistuisikaan hallitukseen tai oppositioon vaan koko politiikkaan sinänsä. En ole tehnyt mitään tarkastelua muista maista, mutta aika jännittävältä tämä tuntuu. Hallitus-oppositio -vastakkainasettelu on ilmeisesti aika olematon ainakin äänestäjien mielissä.

Kun pääsin ulkomaiden uutisointiin, järkytyin. Puolassa 14-vuotias raiskattu tyttö ei ole saamassa aborttia. Puolan laki sallii abortin vain, jos nainen on alle 15 tai raiskattu. Molemmat ehdot siis täyttyvät tässä tapauksessa. Lääkärillä on kuitenkin oikeus kieltäytyä vakaumukseensa vedoten tekemästä aborttia. Näin juuri on käynyt. Usea lääkäri, kokonaiset sairaalat ovat kieltäytyneet abortoimasta. Eikä tässä kaikki: kun tyttö on mennyt vastaanotolle, vastassa on ollut lääkärin lisäksi pappi, joka on painostanut tyttöä pitämään lapsen.

Järkyttävää! Puolan aborttilainsäädäntö on mielestäni liian tiukka jo sinänsä. Mutta että lääkärit saavat rikkoa lakia ja estää naisen pääsyn aborttiin silloin kun tällä on siihen oikeus. Lisäksi tuntuu aivan uskomattomalta, että vastaanotolle tuodaan ilman potilaan suostumusta pappi taivuttelemaan synnytykseen. Aikuisenkin naisen kohdalla tämä olisi todella rankkaa, saatikka sitten 14-vuotiaan tytön, jolle koko tilanne on varmasti todella ahdistava. Noin nuorena raiskaus, tieto raskaudesta, päätös abortista olisi kenelle tahansa missä tahansa todella vaikeaa. Abortin vastustajien hyökkäykset tyttöä kohtaan tuntuvat lähinnä kiusaamiselta. Naisella tulee olla oikeus omaan kehoonsa. Tämä tuntuu olevan joillekin liian vaikea ymmärtää.