Nautinto vastaan historia

Olen monesti ihmetellyt, kun turistien laumat rynnivät keskeisiin historiallisiin kohteisiin, vaikka tutkijat varoittavat, ettei kyseinen kohde kestä ihmisten aiheuttamaa eroosiota, roskaamista, melua tms. Onpas tyhmää ja lyhytkatseista toimintaa, on helppo ajatella.

Nyt sama pohdinta osui omalle kohdalle. Yksi lempipaikkojani Turussa on Koroistenniemi. Löysin sen aivan yllättäen asuttuani jonkin aikaa Turussa. Suomen vanhin kristillinen kohde ihan vieressäni! Lenkkeilen monesti sillä suunnalla. Pidän yleensä aina paussin niemellä ja kiipeän ristin luo hengähtämään. Joskus olen myös suunnannut niemelle lukemaan. Enää en saa niin tehdä.

Kovasti houkuttaisi ajatella, ettei yksi ihminen mitään haittaa. Jos muut tottelevat kieltokylttejä, eihän siitä ole harmia, jos silloin tällöin kapuan polkua pitkin. Mutta eihän se näin mene. Miksi juuri minä saisin ajatella näin? Minunhan juuri, näin historian lukijana, pitäisi tajuta paikan arvo ja suojelemisen tarve. Toisaalta, voi olla, että nautin paikasta enemmän kuin jotkut toiset, kun tunnen olevani keskellä historiaa. Voi vaikeutta. Onneksi historiaa pystyy kokemaan Turussa sentään muuallakin.