Päiviä päiviä

Tänään on kolme minulle tärkeään asiaan liittyvää päivää: maailman mielenterveyspäivä, mielikirjapäivä ja Euroopan neuvoston kuolemantuomion vastustamisen päivä. Pari sanaa kaikista:

1. Mielikirjapäivä. Tämä koskettaa itseäni läheisesti, koska olen lukenut hurjan paljon elämäni aikana. Vaikea sen sijaan on valita, mikä kirja todella olisi mielikirjani - vaihtoehtoja on aivan liikaa. Tämä on aika hyvä tilanne. Maailmassa on vielä aivan liikaa ihmisiä, jotka eivät osaa lukea tai joilla ei ole siihen mahdollisuutta. On myös liikaa maita, joissa kirjoja kielletään. Lukutaidon eteen on tehtävä väsymättä töitä. Lukutaidon saaminen edesauttaa monien muiden ongelmien ratkaisua. Esimerkiksi tyttöjen kouluttaminen köyhissä maissa vähentää lapsilukua ja vähitellen myös äiti- ja lapsikuolleisuutta.

Lukeminen liittyy myös seuraavaan aiheeseen, mielenterveyteen.

2. Mielenterveyspäivä. Yksi hyvän mielenterveyden edellytys on itselle mielekkäiden asioiden tekeminen ja keinot, joilla pystyy unohtamaan edes hetkeksi oman pahan olon. Lukeminen saattaa monella toimia tällaisena tekemisenä.

Suomalaisten mielenterveys on hälyttävän heikoissa kantimissa. Mielenterveyteen täytyy yksiselitteisesti ohjata lisää rahaa. Henkilökuntaa täytyy olla riittävästi ja jonojen tulee olla lyhyitä. Tämän lisäksi esimerkiksi terapeutteja on oltava riittävästi ympäri Suomen - ei ole kohtuullista, jos esim. masentuneen täytyy reissata pitkäkin matka päästäkseen viikoittaiseen terapiaansa.

Mielenterveyspalvelut ovat kuitenkin ongelman hoitoa, kun sitä pitäisi määrätietoisesti ennaltaehkäistä. Yhteiskuntamme on tässä(kin) suhteessa todella kestämättömällä pohjalla. Työväestö eläköityy suurin joukoin ja työikään tulee yhä pienempiä ikäluokkia, jotka todennäköisesti tulevat tekemään palkkatyötä pitkälle yli viimeaikaisten eläkeikien. Tämä yksistään on jo ongelmallista. Kun siihen lisää sen, että esimerkiksi nykyisistä korkeakouluopiskelijoista neljänneksellä on mielenterveysongelmia - siis opiskelijoilla eli jo ennen työhön astumista - ollaan vaikeuksissa. Tämän yhteiskunnan on alettava arvostaa ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta vähintään yhtä paljon kuin taloudellista hyvinvointia. Sanon monesti, että yhteiskunnan pitäisi olla armollisempi. Meillä kaikilla pitää olla oikeus väsyä, itkeä, epäonnistua ja levätä, toipua ja aloittaa alusta. Nyt näin ei ole vaan meiltä vaaditaan epäinhimillistä venymistä. Mitä hyötyä on kilpailukyvystä, jos se saavutetaan vain polttamalla ihmiset loppuun?

3. Kuolemantuomion vastustamisen päivä. Amnesty-toiminnassani keskeistä on ollut juuri kuolemanrangaistuksen vastustaminen. En tietenkään valikoi vetoomuksia, joita kirjoitan, tämän perusteella, mutta olen itse kokenut kuolemanrangaistuksen vastaisen toiminnan erittäin tärkeäksi. Eipä liene ihme, että tein aikoinaan lukiossa uskonnon esitelmänkin kuolemanrangaistuksesta, kun piti valita jokin eettisesti ongelmallinen teema.

Kuolemanrangaistus on mielestäni ihmisoikeusrikos. Se rikkoo yhtä perimmäisistä ihmisoikeuksista: oikeutta elämään. Näin ollen vastustan kuolemanrangaistusta jo periaatteellisella tasolla. Sen lisäksi siinä on monia käytännön ongelmia. Amnestyn laskujen mukaan joka kahdeksas kuolemaantuomittu on syytön siihen tekoon, josta hänen tuomitaan. Valtio siis suorittaa murhan keskimäärin joka kahdeksannella kuolemaantuomion täytäntöönpanokerralla. Kuolemaantuomio ei myöskään tutkitusti vähennä rikollisuutta vaan pikemminkin raaistaa yhteiskuntaa.

Lisäksi kuolemantuomioon liittyy muita epäilyttäviä puolia: esimerkiksi USAssa kuolemantuomion "saa" todella paljon helpommin, jos sattuu olemaan tummaihoinen. Varsinkin jos musta mies tappaa valkoisen miehen, kuolemantuomio on paljon todennäköisempi kuin jos valkoinen mies tappaa mustan miehen. Tämä on rasismia. Rasismi on aina väärin, mutta kuolemanrangaistuksen kohdalla se on peruuttamattomasti väärin.