Eurooppalainen kulttuurikaupunki?

Turku esiintyy mielellään kulttuurikaupunkina. Näkeehän sen jo siitäkin, kuinka innokkaasti täällä haluttiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. On monia suuria ja todellisia ongelmia siinä, voiko Turkua todella pitää kulttuurikaupunkina (taiteilijoiden tilat, sivukirjastojen lakkauttaminen, onnettoman pienet kulttuuriavustukset jne.).

Myös eräs pieni mutta osuva indeksi osoittaa Turun olevan jäljessä eurooppalaisella mittapuulla: täältä on lähdes mahdotonta löytää sunnuntaisin auki olevaa kahvilaa. Sunnuntain luulisi olevan juuri se päivä, kun ihmisillä on vapaa-aikaa, jota viettää ystävien kanssa kahviloissa istuen. Vaan ei Varsinais-Suomen helmessä. Ennen yhtätoista ei taida olla käytännössä yksikään kahvila auki (etsimme Annan kanssa jokunen vuosi sitten). Kolmen jälkeen taas kohtaa saman ongelman. Jos joku kahvila sattuukin ovensa sunnuntaina avaamaan, sulkee se ne visusti kolmelta.

Tänään oli vapaa, ohjelmaton sunnuntai. Lähdimme iltapäivällä kävelylle Raunistulaan ja ajattelimme poiketa katsastamassa Kahvilan nimeltä Navetta. Olimme vartin myöhässä - se oli sulkenut ovensa kolmelta. Muistelin, että Mansikkapaikka on netin mukaan sunnuntaisin auki (jopa tarkistimme tämän), joten suuntasimme sinne. Saimme kiskoa ovea turhaan. Ovessa olevien tietojen mukaan Smultronstället on auki vain viikolla, vaikka ikkunassa oli samat aukioloajat kuin netissä (su klo 17 asti). No, suunta Kirjakahvilaan. Kiinni. Vasta Aula cafe pelasti olemalla auki. Kaunis luminen sunnuntai tammikuussa. Voisi luulla, että kävely ja kahvittelu kävelyn lomassa olisi yleinenkin huvi moisena päivänä. Turussa siihen ei ainakaan ketään rohkaista.