Sini Terävä

Huolta, haaveita ja häivähdyksiä elämästä. Myös ihanteita, maailmaparannusta ja muuta arvelluttavaa.

10.1.09

Ilmasto vai kehitysmaan lapset

Aina välillä nousee esiin kysymys siitä, miten vihreät voivat tukea aktiivista maahanmuutto- tai kehitysyhteistyöpolitiikkaa, kun maailman väestönkasvu ylittää ympäristön kestokyvyn. Kysymys on ymmärrettävä mutta mielestäni väärin asetettu. Vihreät eivät ole vain ympäristöpuolue. En itse voisi koskaan kuvitella kuuluvani puolueeseen, joka vähän välittää inhimillisestä kärsimyksestä, ihmishengistä tai globaalista oikeudenmukaisuudesta.

Monet ovat varmasti samaa mieltä siitä, että kaikkien on tehtävä uhrauksia maapallomme eteen. Uhraukset ovat vain melko erilaisia rikkaissa ja köyhissä maissa. Meillä "uhraus" voi tarkoittaa etelänmatkoista luopumista tai autoilun lopettamista. Kehitysmaissa taas "uhraus" johtaa pahimmillaan ihmishenkien menetykseen. Tuskin on epäselvää, kummanlaiset uhraukset ovat oikeutetumpia.

Ei ole nykyisten kehitysmaiden, saatikka niiden asukkaiden, vika, että ympäristömme on niin heikoissa kantimissa kuin se tällä hetkellä on. Miten me rikkaiden länsimaiden asukkaat voisimme sanoa, että ei ole väliä, vaikka miljoonat ihmiset kuolisivat nälkään, ympäristökatastrofeihin, sotiin - ovathan he poissa kuormittamassa ilmastoa? Kun samalla jokainen meistä kuluttaa enemmän kuin usea kehitysmaan asukas yhteensä. Miten me toisaalta voisimme sanoa, että hyvä vain, jääkööt sinne nykyisiin oloihinsa kuluttamaan vähän? Emme kuitenkaan itse ole valmiita muuttamaan samanlaisiin olosuhteisiin.

Miksi meillä olisi oikeus elää vauraasti tai ylipäänsä elää, jos emme myönnä samaa oikeutta muillekin? Jos me olemme sattuneet syntymään vauraaseen, kylmään ja energiasyöppöön maahan, ei se oikeuta meitä pitämään itseämme muita arvokkaampina. Jos olemme sitä mieltä, että meillä on oikeus jatkaa nykyistä elämäntapaamme ilmastosta huolimatta, pitää meidän sallia se, että köyhemmistä maista tulee ihmisiä nauttimaan samasta elintasosta täällä tai että köyhät maat vaurastuvat kanssamme samalle tasolle.

On totta, ettei ilmasto tällaista kehitystä kestä. Jo vuosikausia on puhuttu pelolla siitä, kun kaikki kiinalaiset hankkivat auton. Silti emme ole muuttaneet omaa toimintaamme. Jos me pidämme kahta autoa perheessä normaalina, miten voimme sanoa, ettei vaikka niillä kiinalaisilla olisi oikeutta edes yhteen?

Tästä on oikeastaan vain yksi johtopäätös. Globaalin oikeudenmukaisuuden nimissä kaikilla tulee olla oikeus elintasoon, vaurastumiseen ja hyvinvointiin. Tämä vaurastuminen on siis pakko tehdä ympäristön kannalta hyvällä tavalla. Emme voi vaatia, että kehitysmaat oma-aloitteisesti lähtevät ekologisesti kestävälle tielle maansa rakentamisessa, jos länsimaat eivät ole valmiita valitsemaan tätä tietä edes nykyisen vaurautensa ylläpitämisessä. Ei. On välttämätöntä, että rikkaat maat muuttavat elintapojaan, vähentävät päästöjä, jopa alentavat elintasoaan. Meidän on näytettävä esimerkkiä, ei vaadittava muilta sellaista, mihin emme ole itsekään valmiita.

Suurin vastuu tässä ei ole yksittäisillä ihmisillä, vaikka meidänkin on muutettava tapojamme, tottumuksiamme ja vaatimuksiamme. Suurin vastuu on valtioilla ja yrityksillä. Meidän yksittäisten ihmisten on kuitenkin joukkovoimana saatava ne kantamaan vastuunsa, kun ne eivät tunnu sitä muuten tekevän.

Ja mitä siihen väestönkasvuun tulee. On vankkoja todisteita siitä, että naisten koulutus, lapsikuolleisuuden alentaminen ja elintason nousu hidastavat väestönkasvua ja pienentävät lapsilukua. On siis pidemmän päälle ympäristönkin kannalta hyvä tehdä kehitysyhteistyötä, jolla avitetaan näitä asioita.

3 Comments:

Blogger Tarrasque said...

Paljon on puhetta...

Ensinäkin, miksi sinä pidät jonkinlaisena elämisen laadun mittarina aineellista vaurautta ? Arvotat tekstissäsi tälläisen kerskakulutusmallin arvokkaammaksi elämäksi kuin hieman vaatimaton, sanotaanko säädyllisempi elintaso.

On täysin turhaa kuvitella j tuudittautua siihen ja paeta todellisuuden tuomaa vastuuta sillä harhalla, että kun minä nyt vain tarpeeksi autan ja poden huonoa omaatuntoa huonoissa oloissa elävistä ihmisistä maailman äärillä niin silloin maapallo pelastuu.

Tuollaiset jorinat, että pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että on syntynyt "energiasyöppömaahan" on nekin syytä unohtaa. Luuletko sinä Sini todella, että tässä ei joka tapauksessa ole luvassa kärsimystä ja hidasta ja pitkäaikaista kaaosta lähitulevaisuudessa? Luuletko sinä, että humanitaarinen maahanmuutto ylipäänsä auttaa yhtään mihinkään ? Olen jo pitkään kysynyt (ja huomannut monen muunkin kysymyksen samasta aiheesta) sinulta tätä: mitä hyötyä näet humanitaarisesta maahanmuutosta a) yksilön kannalta b) vastaanottavan maan kannalta c) lähtömaan kannalta?

15.1.09  
Blogger Sini Terävä said...

En pidä aineellista vaurautta minään elämisen laadun mittarina. Laatu voi - ja sen tulee - tarkoittaa paljon muutakin. Kun kuitenkin pari miljardia ihmistä elää alle kahdella dollarilla päivässä, on mielestäni vähintään oikeutettua heidän saavuttaa myös jonkinlaista aineellista vaurautta.

Huono omatunto ei riitä pelastamaan tätä maailmaa. Usein se kuitenkin auttaa siinä. Kun tuntee syyllisyyttä tekemisistään, on todennäköisesti valmiimpi luopumaan niistä kuin jos pitää kaikkia tekemisiään oikeutettuina. Tämä pätee niin yksilöihin kuin yhteisöihinkin.

Humanitaarisen maahanmuuton hyötyjä lyhyesti:

- yksilö: hengissä säilyminen, mahdollisuus turvalliseen elämään, mahdollisuus laadukkaampaan elämään (pakolaiset lähtevät eri tavoin vaikeista oloista - taustalla voi olla köyhyyttä, sotaa, väkivaltaa, poliittista tai uskonnollista vainoa, luonnonkatastrofeja jne.)

- vastaanottava maa: globaalin vastuun toteuttaminen, kulttuurinen monimuotoistuminen

- lähtömaa: riippuu taustalla olevista syistä. Jos kyse on esim. nälänhädästä, toki maata auttaa se, että ruokittavia suita on vähemmän. Pakolaiset saattavat myös kriisin helpottua palata maahansa auttamaan sen rakentamisessa esim. ulkomailla hankitun koulutuksen turvin.

18.1.09  
Blogger Tarrasque said...

En enää jatka kommentointia tämän tiimoilta, mutta olet selkeästi uskossasi vahva, siinä missä kansan enemmistö tuntuu myös olevan. Eli juurikin tuossa auttamisvimmaisuudessa. Uskoonhan se perustuu 100%. Näyttöä kun mistään todellisesta tuon "teidän" rakennelman toimivuudesta ei ole. Nyt pitää muistaa että termi "kansainvälisyys" ei ole koskaan milloinkaan historiassa saavuttanut tälläisiä ilmiöitä, että väestöä roudataan maailman ääriltä asti modernin globalisaation ym. ym. seurauksena.

Kiitoksia vastauksista!

Timo Lampila

21.1.09  

Lähetä kommentti

<< Home