Ylös, alas, sinne, tänne, hyrskynmyrskyn

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet melkoista vuoristorataa elämässäni. Lähtökohtaisesti tykkään vuoristoradoista, ja varmaan - toivottavasti - tämäkin osoittautuu olemaan hyvä vuoristoratavaihe. Melkoisen rankka se on kyllä ollut.

Marraskuun viimeinen päivä tulin jätetyksi. Joulukuun toisiksi viimeinen päivä minulta pyydettiin uutta yritystä. Suostuin. Välissä oli paljon surua ja ikävää. Tammikuu on ollut onnea mutta myös pohdintaa ja epävarmuutta. Vuodenvaihteessa alkoi pestini Vinon puheenjohtajana. Jo joulukuussa puheenjohtajuus työllisti perehdysten osalta, ja heti tammikuun alussa työhön sai sukeltaa täydellä voimalla. Eihän ajankohtaisina ole kuin sellaiset pienet asiat kuin yliopistolaki ja sosiaaliturvan uudistus.

Viikko sitten sain kiintoisan tarjouksen: ministeri Braxin eduskunta-avustajan sijaisuus vuoden loppuun. Mietintäaikaa ei ollut paljon, koska homman on tarkoitus alkaa jo helmikuun alussa. Eilen tein sitten lopullisen päätökseni ja otin paikan vastaan.

Melkoista turbulenssia elämässä siis, ja suuria muutoksia. Kestänee hetken, ennen kuin pääsen oikein kunnolla sisälle niihin. Onkohan muutoksilla kenties jokin taipumus kasaantua?

ps. Olenkohan kirjoittanut viime aikoina melko paljon sähköpostia, kun laitoin tämänkin kirjoituksen perään -Sini -allekirjoituksen? =)