Kiusaamisen jälkiä
Selvittelin yhtä työtehtävää varten koulukiusaamiseen liittyviä asioita. Jo omasta kokemuksesta olisin voinut sanoa paitsi kuinka pahalta kiusaaminen tuntuu, kuinka pitkät jäljet se jättää. Tutkimusten mukaan kiusatut kärsivät muita nuoria useammin masennuksesta, huonosta itsetunnosta ja epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Tuttua tämäkin omasta elämästä.
Hätkähdyttävää oli sen sijaan se, että Turun yliopiston oikeus- ja lääketieteellisten tiedekuntien yhteistutkimuksessa nuorisorikollisuuden taustoista on osoitettu, että sekä kiusaajilla että kiusatuilla on muita nuoria suurempi riski päätyä rikollisiksi. Riski pätee kiusattuihin erityisesti, jos kiusattu on myös kiusaaja tai jos hän kärsii mielenterveysongelmista.
Inhimillisen kärsimyksen pitäisi olla riittävä syy puuttua kiusaamiseen. Jos se ei riitä, miettikää sitten edes niitä kustannuksia, joita syntyy, kun nuorten mielenterveysongelmia hoidetaan. Lisätkää tähän vielä nuorisorikollisuus. Eikö olisi jo vähitellen aika tehdä jotain?
posted by Sini Terävä @ 20:51
2 Comments:
KiVa koulu -hankehan tekee asialle jotain ja hyvää jälkeä tulee! :) Toivotaan, että se leviää laajalle. Tietysti asiaan vaikuttaa myös luokkien koko, opettajien koulutus ja jaksaminen, koulupsykologien määrä, vanhempien asenteet jne. jne.
Aikuisten Aikuisellinen Asenne on erittäin tärkeä tässä asiassa! Pitää rohjeta tarttua asiaan ja Puolustaa kärsivää.
Itelle ois ollu tosi tärkeää omistaa edes yksi terve peili, aikuinen joka olisi halunnut kuunnella mitä minulle kuuluu ja vakuuttanut minulle, että se mitä olen kokenut, ei ole oikein.
Nykyisin taistelen... Ihmisiä rakastavana, läheisyyttä tarvitsevana nuorena naisena minun on välillä tosi yksinäinen olla. Mietin lähes kokoajan ihmisten edessä, läheistenkin, että kohta nolaan itseni, ilmeeni on varmasti outo, voi että nyt punastun ja tuo toinenkin huomaa sen tai että ei tuo ihminen kuitenkaan välitä minusta. Keksityn jännittämiseen, enkä nauti vuorovaikutuksesta. :( :( :( Ääretön yksinäisyys on muuttanut asumaan iholleni ja olen aika yksin sydämeni sisällä.
En usko että kiusaamista saadaan tästä maailmasta loppumaan, ikinä. Mutta saatasko lisää mummoja, pappoja, myönteisiä naapurin äitejä, terveyden hoitajia, opettajia, siskoja, isoveljiä, harrastuksen ohjaajia, ystäviä, isiä ja äitejä, joilla on hetki aikaa ja viipale avointa sydäntä? Herkkyyttä?
Lähetä kommentti
<< Home