Graduntekijän ihanuus ja kurjuus

Opiskelija Terävä tässä, hei. Eipä siinä ole mitään uutta, olenhan kymmenettä vuotta yliopistolla. Tällä kertaa tavoitteena on lopulta saada tämä opiskelijastatus jäämään historiaan. Olen opintovapaalla. Teen gradua. Se on lannistavaa, ihanaa, innostavaa, turhauttavaa, onnistumisen kokemuksia tuovaa. Tykkään siitä.

Herätin blogini jälleen eloon. Edellisestä postauksesta on kaksi vuotta. Katsotaan, kuinka tiuhaan kirjoitan mutta opiskelijuus nostaa selvästi taas ilmoille kirjoittamisen, myös blogimaailmassa. Ehkä keskityn opintoihin, ehkä maailmanmenoon - saapi nähdä.

Eipä sinänsä, kirjoittaahan saan nyt koko ajan. Tänään rustasin gradua kolme sivua, samoin eilen. Aiheenihan on 60-luvun radikaaliliikkeen käymä tasa-arvokeskustelu. Aineistonani on Ylioppilaslehden vuosikerrat 1959 - 1969. Keskeisin tutkimuskysymykseni on yksinkertaisesti, mitä tasa-arvosta tuolloin kirjoitettiin ja millaisen kuvan se antaa radikaaliliikkeen keskustelusta. Noin puolet gradusta olen jo kirjoittanut seminaareissa ja viime kesällä (taustatyö on onneksi tehty jo vuosien saatossa). Nyt pitäisi kirjoittaa kaksi käsittelylukua, johtopäätösluku sekä lopetussanat. Lisäksi lyhyt yleiskatsaus Ylioppilaslehtiin on kesken. Saa siinä jokusen tunnin istua koneella.

Tällä hetkellä työn alla on seksuaalisuus. Seksi. Tänään olen pakertanut kaksinaismoralismin parissa.

"Kirkko mumisee synneistään, isä mumisee pojalleen miesten kesken: Ethän sinä sen Pirjon kanssa naimisiin mene, poikani, kyllähän tytöistä tietenkin hyvä on jottain pikkusen niinku tietääkin, niinku isäkin aikoinaan – jaa-a minä olinkin aika poika siellä Lounaisjärvellä. ̶ Mutta mikä se semmonen joku tavallinen Pirjo on, nii-i katulutka tietysti. Ei, poikani, sinä nait hienon, valkean puhtaan neitsyen, sitten aikanasi. Äiti varoittaa tytärtään kesälomakirjeessä: 'Nauti auringosta ja kukista ja kaurapuurosta. Varo poikia – ethän sinä voi tietää.'” 

Tämä on Teiniteatterin Sex-kabaree-näytelmästä vuodelta 1967. Kuvaa hyvin yleistä ajattelua noihin aikoihin. Mies sai tehdä mitä vain mutta naisen tuli pidättäytyä. Kiintoisaa kyllä, tätä ajatusta vastutiin yleisesti Ylioppilaslehden palstoilla. Nähtiin, että sukupuolia tulee kohdalla samalla tavalla, myös seksin ollessa kysessä. Joko molemmat pidättäytyvät tai sitten ei kukaan. Valtaosan mielestä ei kukaan. Samalla keskustelussa saivat kyytiä niin psykoanalyysin peniskateus, naisen seksuaalinen passiivisuus,kristinuskon seksuaalikielteisyys kuin avioliitto taloudellisena instituutionakin.

Itseni kannalta erittäin kiinnostava havainto oli se, kuinka tiettyjen kirjoittajien käsissä radikaalisuus ja konservatiivisuus yhdistyivät. Useinhan tulee ajateltua, että radikaaliliike oli yhtenäinen toimija, jolla oli jonkinlainen yksinoikeus radikaalisuuteen. Kaikki kirjoittajat eivät kuitenkaan identifioidu osaksi radikaaliliikettä. Esimerkiksi HYY:n naistoimikunta esitti tällaisen radikaalia ja perinteistä yhdistelevän näkemyksen. Sen mipiteenä oli, että miehet ja naiset ovat perimmäisen erilaisia ja suhtautuvat seksuaalisuuteen väistämättä eri tavoin. 60-luvun radikaalit korostivat sukupuolirooleja ja sukupuolten samuutta eron sijaan. Naistoimikunnan ajatus oli siis melkoisen konservatiivinen. Ja silti: toimikunta korosti myös, kuinka mieskuvassa olisi muutettavaa ja kuinka miehiä helposti yliseksualisoidaan. Tämä taas oli melko radikaalia. Olihan 60-luvun tasa-arvojärjestö Yhdistys 9 ensimmäinen, joka kiinnitti erityistä huomiota myös miehuuteen ja miehiin kohdistettuihin odotuksiin. Radikaalisuus ja konservatiivisuus saattoivat kulkea käsi kädessä.

Kiinnostava yksityiskohta on se, kuinka useampi radikaaliliikkeen toimija nosti parisuhdeihanteekseen rakkausliiton, joka ei sulje pois muita seksisuhteita. Kun muistelee parin vuoden takaista kohua ViNO:n polygamiakannoista, tulee mieleen, ettei kaikissa asioissa ainakaan ole edistytty viidessäkymmenessä vuodessa. Osassa sentään onneksi.