"Armeija ei ole mikään löhöilypaikka"

Näin laukoo Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan aamun Hesarin mukaan. Turkissa on noussut kohu armeijan tappioista PKK:ta (Kurdistanin Työväenpuolue) vastaan käydyssä sodassa. Turkki kun näemmä käyttää samaa taktiikkaa kuin Venäjä Tshetshenian sodassa: asevelvolliset on hyvä laittaa taistelemaan itsenäisyyttä toivovia saman maan asukkaita vastaan. Kaipa tämä on olevinaan jokin demokraattinen tapa valita sotilaat. Valitettavasti vain jokin taitaa olla pielessä, kun vain köyhien perheiden pojat päätyvät taisteluihin. Sota kun on aina niin kovin demokraattista. Näin nuoret, monesti kaupunkilaiset miehet joutuvat vuoristotaisteluihin sissejä vastaan. Vastapuolella saattaa olla vielä heitä itseäänkin nuorempia taistelijoita. Voi hyvänen aika.

Turkki on ollut itselleni melkoinen murheenkryyni koko Amnesty-urani ajan eli reilut viisi vuotta. Yksi ensimmäisistä vetoomuksistani koski Gylistan Dyrkia, noin itseni ikäistä kurdityttöä, jota Turkin poliisi oli kiduttanut lukuisia kertoja toimimisesta kurdien oikeuksien puolesta. Näin pitkään Turkin vain militarisena maana, joka kiduttaa kansalaisiaan, käyttää kuolemantuomiota yms. Hikmetin runot saivat minut näkemään maan hieman eri valossa. Myös siinä maassa ihmiset ovat taistelleet oikeuksiensa puolesta. Maan nykyinen tilanne ei ole todellakaan täydellinen, mutta senkin eteen on nähty kovasti vaivaa. Diktatuuriin verrattuna tilanne on sentään parantunut.

(Tietämättömille tiedoksi: Nazim Hikmet (1902-1963) oli turkkilainen runoilija, joka istui mielipidevankeudessa vuosia kommunisminsa vuoksi ja tämän jälkeen joutui jättämään maansa mielipiteidensä vuoksi. On kirjoittanut niin poliittisia runoja kuin ns. puhtaita rakkausrunoja. Sattuu myös olemaan lempirunoilijani.)

Kaksi Hikmet-näytettä, kun kerran hänestä rupesin näin paljon kirjoittamaan:

On hyvä ajatella sinua,
se antaa toivoa.
Sinua ajatellessa
kuulen kuin laulun,
maailman kauneimmalla äänellä
lauletun.
Mutta pelkkä toivo ei riitä,
en tahdo vain kuunnella,
tahdon myös laulaa.

***

Lähettäkää minulle kirjoja
jotka päättyvät hyvin:
joissa siipirikko lentokone
laskeutuu turvallisesti,
joissa lääkäri hymyillen jättää leikkaussalin
ja sokean lapsen silmät avautuvat näkemään,
joissa sissi vapautuu
murhaajan jo tähdätessä,
joissa kymmenen vuotta odotettu kirje
vihdoin saapuu lintujen mukana,
joissa ihmiset seisovat ja jonottavat
runoilijoitten kirjoja,
joissa rakastavaiset tapaavat
eikä kukaan menehdy
kaivaten leipää, ruusuuja, aurinkoa
ja vapautta.
Lähettäkää minulle kirjoja
jotka päättyvät hyvin,
sillä kerran myös meidän
tuskallinen rohkea tarinamme
päättyy hyvin.