Koekaniinina olo on ihanaa

Tässä viimeisen vuoden aikana on useaan otteeseen ollut sellainen olo, että me ennen vuotta 2005 opiskelumme aloittaneet, jotka emme kuitenkaan vielä kolkuttele valmistumisen portteja, olemme joutuneet yhteiskunnallisen kokeilun koekaniineiksi. Niin kaaokseen tutkinnonuudistus on välillä saattanut sekä laitokset että opiskelijoiden mielet.

Juuri tänään sumpilin kolmen eri laitoksen kanssa eri kurssien korvaavuuksista (neljänteen pitäisi vielä joskus olla yhteydessä). Sitä viattomasti tekee jonkin korvaavan luentokurssin ja seuraavaksi havaitsee, ettei korvattua teosta enää olekaan tutkintovaatimuksissa. Tai sitten opintokokonaisuudet on laitettu kokonaan uusiksi. Tai vähintään laitoshenkilökunnan vastaavuualueita vaihdellaan harva se päivä, joten taatusti joka kerta ottaa ensin yhteyttä väärään henkilöön. - Jos ylipäänsä mistään löytää, keneen voisi edes ottaa yhteyttä.

Tiedekunnat ja laitokset tuntuivat vuosi sitten joutuvan aivan liian valmistumattomina tutkinnonuudistuksen kouriin. Viime vuonna oli monenmoista sekavuutta ja harmia. Kiukuttelin moneen otteeseen, kun poliittisen historian aineopinnot menivät kokonaan uusiksi. En ollut vielä ehtinyt tehdä erikoistumisopintoja, mutta olin jo pitkään intoillut lukuisista kiinnostavista kirjapaketeista. Ja sitten mokomat tekevät neljä erilaista linjaa, joiden sisällöstä tuli ensimmäisenä mieleen lähinnä valtio-oppi! Kiinnostavaa toki sekin, mutten ihan välttämättä haluaisi opiskella sitä kahteen kertaan...

Kun sitten vuoden aikana ehdin tottua uusiin kokonaisuuksiin ja päättää, mitkä paketit tentin (ja vähän tenttiäkin), menivät mokomat taas uudistamaan. Vähintään kiinnostavan oloisia kirjoja on heitetty pellolle.

Vuosi sitten oli myös suurta epäselvyyttä proseminaarien kohtalosta. Kovasti vakuuteltiin, että kaikki tekevät tästä lähtien kandin työn omaan pääaineeseensa eikä proseja enää tehdä. Mutta mitä näenkään kun elokuussa avaan opinto-oppaan valtio-opin kohdalta: niin siellä vain lukee kandin tutkielman kohdalla, että sivuaineopiskelijat tekevät proseminaarin!

Äh pöh möh. Ei jaksaisi jatkuvaa sumplimista ja outoja muutoksia. On toki hyvä, että tiedemaailma muuttuu ja sitä kautta opetuksen sisällötkin. Eikö siihen voisi kuitenkin luoda jonkin logiikan ja ennustettavuuden?