Unelmista

Liittarin takia en ehtinyt sunnuntaina kuin vilkuilla Hesaria. Silmiini sattui jokin tämänkaltainen lause "Ideaparkissa ei ole kyse päivittäisistä ruokaostoksista. Täällä ollaan kiinni unelmissa." Aika masentavaa. Tuntuu surulliselta, että kuluttamista ja suuressa kauppakeskuksessa vaeltamista voidaan pitää edes sen verran lähellä unelmia, että siihen kannattaa mainoksissa vedota.

On totta kai luonnollista, että kuluttaminen on monesti osa unelmaa. Se on kuitenkin omassa ajattelumaailmassani vain väline siihen. Jos unelmana on maailmanympärysmatka, joutuu sitä varten toki tekemään hankintoja. Kuluttaminen sinänsä on kuitenkin lähinnä välttämätön paha. Samoin jos haaveilee vaikka suurperheestä, kuluttamista seuraa kyllä varmasti yllinkyllin, mutta jälleen - se on vain sivutuote.

Monesti tuntuu, että nykyinen ajattelumalli on karannut kauas edellä kuvatusta. Siinä juuri kuluttamisesta ja tuotteista on tullut keskeinen osa unelmaa. Haaveillaan vaikka teknisistä vempaimista itsessään, ei siitä kokemuksesta, jonka ne välittävät. Unelmien kohteena ovat kasvavat tavaramäärät, ylellisyystuotteet, rikkaudet.

Tuntuu yhtä aikaa harmittavalta ja surulliselta, että tavarasta, omistamisesta ja kuluttamisesta on voinut tulla unelmien kohde niin monelle. Tai ainakin näin asia jatkuvasti esitetään. Toki itsekin toivon monenmoista tavaraa aina silloin tällöin, mutta ei, eivät ne ole unelmiani. Unelmat ovat enemmän tunteita, onnellisuutta, läheisyyttä, tavoitteiden saavuttamista, uusia kokemuksia. Unelmat ovat niin paljon enemmän.