Nostalgiaa

Vietin tänään noin viisi tuntia käymällä läpi vaatekaappia, kirjoituspöytää, kirjahyllyä, lipastoa. Kun muutin Turkuun neljä vuotta sitten, otin mukaani vain tavarat, joita oletettavasti tulin tarvitsemaan. Loput pystyi hyvin jättämään Riihimäen kotiimme, jossa mulla yhä säilyi huone.

Tämän vuoden jälkeen tuota Riihimäen kotia ei enää ole. Vanhempani muuttavat vuodenvaihteeseen mennessä Hausjärvelle äitini työn takia. En ole vielä oikein tajunnut koko asiaa. Talomme on ollut minulle aina olemassa; muutimme sinne tammikuussa 1987. Vaikka koen selvästi asuvani Turussa - ja välillä Helsingissäkin - on minulla yhä koti Riihimäelläkin.

Kaappeja läpikäydessä nousi pintaan haikeutta ja nostalgiaa. Löysin ylioppilasonnittelukorttini, isoskoulutusmateriaalia ja ohjeet erinäisille leireille. Vanhat kalenterit vuosilta 1997 ja 2003, vanhoja koruja. Barbini, hiusdonitsit, vanhoja meikkejä. Kokeet, lukion opetusohjelmat, suuren määrän vastauskirjeitä kirjeenvaihtoilmoitukseeni. Vaatteita, joita olen pitänyt niin hyvännäköisinä. Vaatteita, jotka olen kuluttanut puhki. Asiat, jotka kirjoitin, kun olin tullut lapsuudentuttuni ja yläasteluokkalaiseni hautajaisista. Valokuvia. Lehdestä leikatut ylioppilaskoekysymykset, joista olin ympäröinyt ne, joihin vastasin. Ystäväni-kirjat, joihin olin yksinäisyyksissäni monta kertaa kirjoittanut itse.