Ja tästähän ollaan yhtä mieltä?

On monesti huvittavaa, kun erilaisissa keskusteluissa uskotaan absoluuttisten totuuksien tai yksimielisyyksien olemassaoloon. "Historia selvästi osoittaa", "Kaikki feministit ovat tätä mieltä". Toki monista historiallisista seikoista vallitsee laaja yksimielisyys alan tutkijoiden joukossa mutta totta kai tämäkin tieteenala sisältää muuttuvia käsityksiä, keskenään kilpailevia mielipiteitä ja tietoisuuden siitä, että mitään suurta totuutta emme ole esille kaivamassa.

Tieteenalan muuttuvuuteen törmäsin tällä viikolla naistutkimuksen kanssa. Luin Hollin, Saarikosken ja Sanan toimittaman kirjan Tasa-arvopolitiikan haasteet. Oli ensinnäkin ihan mieltä ylentävää havaita, että suuri osa kirjassa kerrotusta oli minulle ennestään tuttua. Yllätys oli oikeastaan se, että vain seitsemässä vuodessa osa kirjan ajatuksista tuntui vanhentuneilta. Kuvittelin esimerkiksi suunnilleen tietäväni, mitä Arto Jokisen Mihin miehet tarvitsevat tasa-arvoa? -artikkeli pitää sisällään. Ei kai miesten tasa-arvo-ongelmista puhuttaessa voida sivuuttaa huoltajuuskysymyksiä, pohdin etukäteen. Kappas vain, näitä ei kuitenkaan artikkelissa käsitelty lainkaan. Selvästi keskustelu on edennyt 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen mittaan.

Kirja osoitti jälleen myös sen, kuinka erilaisia ajatuksia feministeillä on. Meneeköhän vaikka sukupolvieron piikkiin mutta puhisin aika monta kertaa Hilkka Pietilän artikkelia lukiessani. Naisten ja miesten erilaisuutta ja "naisellisten" ominaisuuksien glorifiointia korostavat feminismit kun eivät ole koskaan vedonneet minuun. "Naisten hoivalahjakkuus ja sosiaalisuus, kätevyys ja taloudellisuus, intuitio ja varovaisuus jäävät hyödyntämättä ja kehittämättä." (Pietilä, 230) Tällaisilla puheillahan juuri vahvistetaan sukupuolikategorioita. Lisäksi naisten keskuuteen luodaan eriarvoisuutta: hoivaajanainen on se oikea naisen malli. Äh. Itse haluan purkaa sukupuolikategorioita. En usko kaksinapaiseen mies-nainen-sukupuolijärjestelmään enkä tasan usko naisten ja miesten lähtökohtaisesti erilaisiin ominaisuuksiin. No, onneksi Pietilä voi olla feministi omalla tavallaan ja minä omallani.