Sini Terävä

Huolta, haaveita ja häivähdyksiä elämästä. Myös ihanteita, maailmaparannusta ja muuta arvelluttavaa.

10.11.09

Ansiomerkitetty

Eilen oli nykymuotoisen TYYn viimeinen edustajiston kokous (ensi vuoden alustahan TYY ja kauppakorkeakoulun TuKY virallisesti yhdistyvät). Kokous oli perinteinen vuosipäivän juhlakokous, jossa ensisilmäyksellä lähinnä pönötetään. Kuunnellaan juhlaesitelmä, myönnetään huomionosoituksia ja kahvitellaan. Tummat puvut ja pikkumustat, solmiot ja korkokengät.

Toisella silmäyksellä tällä pönötyksellä on kuitenkin mielestäni oma arvonsa. Ainakin sillä huomionosoituspuolella. Huomionosoituksia (eli erilaisia prenikoita ja nauhoja) jaetaan työstä TYYn eteen. Voisihan muoto hyvin olla jokin muu kuin nauhassa riippuva siipisoihtu, jota käytetään ehkä kerran vuodessa mutta tärkeintä on mielestäni itse ilmiö: se, että yhteisön eteen tehdystä työstä annetaan julkista kiitosta.

TYYssäkin on vuosittain suuri määrä ihmisiä, jotka puurtavat ilman palkkiota tai sen suurempaa kunniaakaan TYYn tai sen alayhdistysten eteen, istuvat kokouksia, kirjoittavat meilejä, valvovat öitä. Sama pätee lukuisiin muihin suomalaisiin järjestöihin. Silti monesti tuntuu vallalla olevan se järjestötoiminnan perussääntö: palautetta annetaan vain, kun ollaan tyytymättömiä. Hiljaisuus on opittava tulkitsemaan jonkinsorttiseksi tyytyväisyydeksi.

Eihän sen näin pitäisi olla. Positiivista palautetta pitäisi saada pitkin vuotta, ansaitusti ja ilman suurempaa numeroa. Kun se tuntuu olevan liian vaikeaa meikäläisessä järjestökulttuurissa, on hyvä, että on olemassa joitain virallisia väyliä, joita pitkin kiitosta annetaan. Siksi itsekin kannoin eilen ilolla uutta ansiomerkkiäni.

Saisikohan tätä kiitosperinnettä jotenkin aidossa mielessä siirrettyä myös puolueeseen? Politiikassa kun tuntuu helposti käyvän niin, että kiitos annetaan tai jätetään antamatta vaaleissa, vaikka loppujen lopuksi niissä eivät läheskään aina menesty ne, jotka ovat eniten tunteja puolueelleen antaneet. Kaikille puurtajille julkinen asema ei edes ole tavoiteltu kiitoksen muoto. Silti näitäkin puurtajia pitäisi muistaa muutenkin kuin pakollisella kukkakimpulla uran päätteeksi.

5 Comments:

Blogger Unknown said...

Minua jotenkin häiritsee tuollainen institutionalisoitunut kiitosten jakaminen. En oikein malta itse mieltää sitä aidoksi ja oikeaksi kiitokseksi verrattuna sellaiseen spontaanisti tulevaan.

Tosiasiassa taitaa kuitenkin olla niin, ettei niitä kiitoksia muista antaa sellaisesta työstä, jota tehdään ainakin näennäisesti rutiininomaisesti. Tuollaista puurtamista on usein paljon enemmän ja se on itseasiassa aika ikävää.

Vähän tällaisia juttuja joskus tullut mietittyä tässä vuoden aikana kiitosta saadessa tyypeiltä jotka on tehneet paljon enemmän kuin itse. :-)

10.11.09  
Blogger Timo Ahonen said...

"Tummat puvut ja pikkumustat, solmiot ja korkokengät."

Ei kai etiketin mukaan tumma puku ja pikkumusta samassa tilaisuudessa? :)

10.11.09  
Anonymous Anonyymi said...

Onnea ansiomerkitylle! Itse olen kanssasi samaa mieltä ja töissä edustan sitä näkökantaa, että kerran vuodessa jaetaan ansiomerkit pitkästä palvelusta. Kaikki eivät sitä arvosta, mutta entä jos sekin käytäntö lopetettaisiin...

11.11.09  
Blogger Sini Terävä said...

Heikki: Ymmärrän tosi hyvin, että tämäntyyppinen kiittäminen herättää moninaisia ja kriittisiäkin tunteita. Itse näen kuitenkin paremmaksi, että joskus annetaan julkista kiitosta, vaikka vähän jäykälläkin tavalla, kuin ettei kiitosta anneta koskaan tai sen saa vain kahden kesken. Mielestäni välillä on nimittäin tarpeen tuoda ihan avoimempaan tietoon, jos joku on tehnyt jotain oikeasti kiittämisen arvoista. =) Sen verran täsmennykseksi vielä, että kannatan nimen omaan sellaisia kiitoksen jakamisen muotoja, joissa kiitos annetaan sen todella ansainneelle eikä esim. automaattisesti tiettyä pestiä hoitaneelle. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa käy helposti juuri se mainitsemasi ilmiö, että kiitos ei mene niille todellisille puurtajille.

Timo: Ei kun tämä on nimen omaan etiketin mukaista. Jos kutsussa lukee "tumma puku", laittavat naiset pikkumustan tai vastaavan juhlavan puvun. Jos kutsussa taas lukee "juhla- tai tumma puku", laitetaan iltapuku. =)

Anonyymi: Kiitos onnitteluista!

11.11.09  
Anonymous Jukka Väisänen said...

Hei!

Olet aivan oikeassa. Näkymättömät siivoojat usein unohdetaan täysin.

t. Jukka

17.11.09  

Lähetä kommentti

<< Home