Kevyemmin kengin

Odotan jo kevättä. Viime viikolla - pakkasen ollessa lähellä kahtakymmentä - tunsin selvästi kevään lukiessani tenttiin auringonvalon voimalla. Miksi kevättä? Perinteisestihän olen pitänyt eniten kesästä ja talvesta ja viime vuosina lähinnä kesästä. Nyt on juuri sellainen talvi, jota lapsena rakastin. Pidän tästä edelleen. Lähinnä muutos on kai siinä, että kevään odottamisessa on jotain pienesti riemastuttavaa. Valoa, lämpöä, vihreyttä. Sitä että aurinko lämmittää ja voi laittaa kevyemmät kengät. Että voi hymyillä kadulla, kun tuuli ei pakota kasvoja irvistykseen.

Todellisuudessahan keväällä on yleensä hirveä kiire. Tentti- ja kokoussuma osuu yleensä samoille viikoille ja vielä siitepölykin kiusaa. Osa kesärakkaudestani taitaa johtua siitä, että kesällä on yleensä eniten vapaa-aikaa. Siksi onkin ilahduttavaa, kuinka olen alkanut nauttia sekä keväästä että syksystä. Pahimpina aikoina en oikein nähnyt kyseisiä vuodenaikoja, näin vain tekemiset ja suorittamiset, jotka näinä kuukausina kärjistyivät. Olen hellittänyt vähän. Olkoon kevät vastaisuudessa enemmän leskenlehtiä ja vähemmän stressiä! Tai edes lisää askelia siihen suuntaan, jossa nämä ovat tasapainossa.