Yhden aikakauden päätös

Istuin eilen viimeisen TYYn edustajiston kokoukseni. Opiskelijaliikkeen aika omalla kohdallani alkaa siis olla tässä, kun Vinossakin pyörin enää lähinnä rivijäsenenä. Kaipa tämä on jonkinsorttinen aikakauden päätös - vaikka noita entisiä opiskelijapoliitikkoja katsellessa on kyllä tullut mieleen, ettei se opiskelijapoliitikkous kovin hevillä ihmisestä haihdu. =)

Alla eilisen kokouksen jäähyväispuheeni TYYlle, ja vähän koko liikkeelle.

Tämä on viimeinen puheenvuoroni edustajiston jäsenenä. Olen elänyt tätä liikettä usean vuoden ajan. Toisinaan olen tehnyt sitä intensiivisemmin TYYssä, toisinaan puoluepoliittisella puolella. TYYstä on joka tapauksessa tullut minulle tärkeä ja rakas organisaatio. Rakkaistakin asioista on kuitenkin osattava luopua. Muutan viikon päästä Helsinkiin, ja tarkoitus olisi valmistuakin vielä ennen ensi syksyä. Ehkä muutenkin on aika lopettaa. Aloitin kuusi vuotta sitten Turun opiskelevien vihreiden puheenjohtajana ja muinaisen kehy-jaoksen puheenjohtajana. Tämä on siis neljäs edustajisto, jota olen seurannut tai jonka toimintaan olen osallistunut.

Miksi olen halunnut uhrata näiden vuosien vapaa-ajan juuri opiskelijaliikkeelle? Haluan edistää opiskelijoiden asiaa, totta kai. Haluan edistää hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta, maksuttomuutta ja toimeentuloa. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy. Rakastan tätä liikettä, koska mielipiteet, ristiriidat, kiistatkin ovat täällä niin puhtaita ja vahvoja.

Pitäkää tästä kiinni, rakkaat jatkajat. Me voimme lähteä mukaan virtaan, joka toistaa yhtä totuutta ja puhuu realismista. Tämän suunnan valitseminen tekee opiskelijaliikkeestä yhden edunvalvojan muiden joukossa, ei enempää, joskaan ei välttämättä vähempääkään.

Tai sitten me voimme vaatia, unelmoida, uskoa mahdottomaan ja tavoitella jotain muutakin kuin vain omaa hyväämme. Oli kyse sitten 1800-luvun nationalisteista, jääkäreistä tai 60-luvun radikaaleista – he kaikki ponnistivat yliopistolta, he kaikki halusivat jotain enemmän, jotain mahdotonta, jotain joka kuitenkin ehkä toteutui.

Tämä voi tuntua kaukaiselta, suurilta sanoilta, nostalgisoinnilta. Me jokainen edaattori olemme kuitenkin osa suurempaa liikettä. Jos tämä meidän liikkeemme ei ole rohkea, kuka on? ”Realisteja” piisaa kyllä aina. Meitä ei siihen ei tarvita.

Siispä väitelkää, katsokaa kauas ja tehkää hyviä päätöksiä. Ja pitäkää yhtä hauskaa kuin minulla on TYYssä ollut. Kiitos näistä vuosista.