Sini Terävä

Huolta, haaveita ja häivähdyksiä elämästä. Myös ihanteita, maailmaparannusta ja muuta arvelluttavaa.

24.8.09

Voi laman lapsia

Menin kouluun vuonna 1991, keskelle lamaa siis. Kävin käytännössä koko ala-asteeni laman aikana. Koska oma perheeni ei tästä suoraan esim. työttömyyden muodossa kärsinyt, parhaiten laman huomasi koulussa. Kun menin yläasteelle nousukauden kolkutellessa vuonna 1997, ei leipä siitä paljoa tuntunut levenevän. Ilmeisesti koulut olivat tottuneet säästämiseen.

Aloitin opiskelut vuonna 2003. Opintoraha oli alhaalla - sitä kun ei ollut kertaakaan nostettu sitten viime laman. Kovan vaikuttamistyön jälkeen se viime vuonna nousi mutta suoraan vähemmän kuin hinnat ovat nousseet. Koko opiskeluaikani olen tiennyt, että mitään varmaa, vakaata ja vakituista työsuhdetta ei todennäköisesti ole valmistumisen jälkeen odotettavissa. Nuorena, akateemisena (ja varsinkin yleissivistävän koulutuksen omaavana) naisena olen koko opiskeluaikani valmistautunut vuosien pätkätyökierteeseen.

Nyt oma ikäluokkani alkaa vähitellen valmistua. Mitä saamme? Uuden laman ja sen myötä uuden työttömyyden. Tämä lama poikkeaa edeltäjästään siinä mielessä, että nyt jo ennen lamaa oli akateemista työttömyyttä. Enää se pätkätyökierrekään ei näytä varmalta.

Osa meistä, kuten minä itsekin, on päätynyt mukaan päättämään asioista. Ei näytä ruusuiselta sielläkään. Jo parisen vuotta olemme TYYssä saaneet säästää. Viime viikolla oli eduskuntaryhmän kesäkokous. Valtion budjetti, oivoi. Lautakunnan talousseminaari ja Turun talous, huoh. Ensimmäiset tekomme politiikassa ovat niukkuuden jakamista ja ikäviä päätöksiä.

Jos uskoisi markkinoiden näkymättömään käteen, voisi olla sitä mieltä, ettei se käsi kohtele kaikkia ikäpolvia yhtä reilusti.

13.8.09

Arvoisa kansalainen

Olen nyt noin puolen vuoden ajan seurannut kirjeenvaihtoasi erään ministerin ja toisinaan myös kaikkien kansanedustajien kanssa. Arvostan aktiivisuuttasi. On hienoa, ettei kynnys yhteydenottamiseen päättäjien kanssa ole liian korkea.

Jos sallit, arvoisa kansalainen, voisin kuitenkin antaa muutaman neuvon. Harva ihminen ilahtuu haukkumisesta, ja - vaikka se ehkä unohtuukin - ihmisiä ne päättäjätkin ovat. Henkilökohtaisuuksiin menoa en varsinkaan suosittele. Vastaamista tuskin myöskään nopeuttaa käskyt tai uhkailut. Arkadianmäellä istuu keskimäärin melko älykästä tai ainakin lukutaitoista väkeä, joten myöskään erilaiset korotuskeinot, kuten ISOILLA KIRJAIMILLA KIRJOITTAMINEN, lukuisten huutomerkkien !!!! tai kysymysmerkkien ??? tai näiden yhdistelmien ???!!!??!!! käyttö tai kiroilu on tuskin tarpeen. Myös tilannetajun käyttöä suosittelen. Esimerkiksi vihreän ministerin kohdalla rasististen argumenttien käyttö tuskin lisää suopeutta asiaasi kohtaan.

Kun itse olet aktiivinen, et varmaankaan ylläty, että kaltaisiasi löytyy Suomen kansasta useita. Jos vastaus ei tule samana päivänä tai vielä seuraavalla viikollakaan, kyse ei varmaankaan ole henkilökohtaisesti sinua vastaan osoitetusta välinpitämättömyydestä tai loukkauksesta. En suosittelisi myöskään kirjoittamaan jatkuvasti tai lähettämään viestejä päivittäin, on aihe sitten sama tai ei. Sivistyneenä kansalaisena toki tunnet sadun Pekasta ja sudesta.

Ehdottaisin myös, ettet lähettäisi viestisi mukana liitetiedostoja. Eduskunnan posti tukkiintuu niin kovin helposti. Monet edustajat myös lukevat mielellään sähköpostejaan kännykällä, mihin liitetiedostot eivät myöskään istu. Suosittelisin lisäksi, että pyrkisit esittämään asiasi mahdollisimman tiiviisti. Vaikkapa neljä liuskaa kattava sähköposti voi olla kiireessä hankalahko omaksua.

Arvoisa kansalainen, kannattaa myös muistaa, että maassamme on monipuoluejärjestelmä. Vaikka sinulla olisi kuinka hyviä argumentteja oman mielipiteesi taakse, eivät ne välttämättä kuitenkaan saa kansanedustajaa muuttamaan mieltään oman puolueensa perusarvojen vastaiseksi. Tällaisessa tilanteessa suosittelisin suosiolla kääntymään jonkin toisen puolueen puoleen.

Vielä lopuksi haluaisin muistuttaa siitä, että viestin varustaminen omalla nimellä lisää vastaustodennäköisyyttä verrattuna nimettömiin viesteihin.

ystävällisin terveisin

4.8.09

Katalaanillisia kuvia

Laitan tänne jokusen kuvan heinäkuiselta Barcelonan-reissultamme. Ennen lomailua Barcelonassa osallistuin Katalonian vihreiden nuorten kesäleirille. Oli kiinnostavaa kuulla hyvinkin erilaisen alueen vihreiden nuorten ajatuksia sekä politiikasta että järjestötoiminnasta.

Meillä ei toki olekaan - onneksi - takana vuosikymmenten oikeistodiktatuuria mutta on silti melko vaikea ajatella, että ViNOn tapahtuma olisi nimetty kuolleen ihmisoikeustaistelija-kommunistin mukaan. =)

Kolumbuksen sormi

Kattojen yllä katedraalin tornissa

Kirkko, jonka seinässä näkyvät sisällissodan pommitusten ja/tai teloitusten jäljet

600-luvulta oleva synagogan muistolaatta, jonka alle joku on esittänyt oman mielipiteensä

Paikallisessa maitobaarissa, jolla on ikää vaatimattomat n. 130 vuotta

Montjuic-kukkulalla

Casa Battlo

Sagrada Familian tornit

Yhteispotretti on toisinaan paikallaan

Parc Guellin kukkien keskellä

Tibidabon vanhassa maailmanpyörässä käytiin pyörimässä

Keskiaikainen oppinut luostarissa?

Kaksi naista - isompi on Miron käsitys asiasta

Gaudimainen lohikäärme

2.8.09

Piilopuoluetukea ja piilopuoluetukea

Tämän päivän Hesarissa oli melko erikoinen näkökulma puolueiden rahoitukseen. Tampereen kauppakamarin toimitusjohtajan Tommi Rasilan mielestä on ongelmallista se, että kunnallisten luottamushenkilöiden palkkioista menee ns. puolueveroa eli paikallisyhdistys perii jonkin sovitun prosenttiosuuden palkkiosta. Rasila kutsuu tätä piilopuoluetueksi.

Vaikka puolueiden rahoituksessa on tällä hetkellä totta tosiaan paljon hämärää ja epäselvyyttä, en oikein osaa pitää tätä puolueveroa niin kovin suurena ongelmana. Kunta maksaa luottamushenkilöilleen tietyn palkkiosumman. Tämän summa on vakio, sen suuruuteen ei siis vaikuta se, meneekö palkkio kokonaan luottamushenkilölle vai osin jollekin muulle taholle. Kyse ei siis ole siitä, että kuntien rahoja tuhlattaisiin liikaa siirtämällä niitä puolueiden pussiin. Puolueverossa ei myöskään ole mitään järin salaista - ainakin vihreissä jokainen kunnallisvaaliehdokas allekirjoittaa ehdokassopimuksen, jossa sitoutuu antamaan sovitun prosenttiosuuden palkkiostaan paikallisyhdistykselle. Sen ei siis pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään.

Näin köyhää puoluetta edustavana voisin jopa ajatella, että on demokratiankin hyvä, että paikallisjärjestöt saavat varoja omilta luottamustoimijoiltaan. Näin tarve esimerkiksi haalia rahaa jostain epämääräisistä lähteistä on selvästi pienempi, kun tietty peruspesämuna muodostuu jäsenmaksuista ja puolueveroista. Itse en myöskään luottamushenkilönä pidä mitenkään vääränä sitä, että osa palkkiostani menee paikallisyhdistykselleni. En kuitenkaan edusta lautakunnassa itseäni vaan äänestäjiäni ja puoluettani. Ilman paikallisjärjestöni kokoamaa listaa ja tekemää vaalityötä en olisi kyseisiä luottamustoimia saanut.

Jos joku huolehtii siitä, että puolueveron avulla voitaisiin jotenkin lahjoa jotakuta - mikä alkaa olla jo melkoisen absurdi ajatus itsessään - eikö senkin kannalta ole jopa ihan ok, että koko summa ei mene yksittäiselle ihmiselle? Lähtökohtaisesti kokonaista järjestöä pitäisi kai kuitenkin olla vaikeampi lahjoa kuin yksittäisiä poliitikkoja.

Oikeastaan surkuhupaisinta Rasilan kolumnissa on se, ettei siinä nähty metsää puilta. Kunnat kun koko ajan antavat todellista piilopuoluetukea esimerkiksi nuoriso- ja kulttuuriavustuksien muodossa. Jos vertaa sitä, että luottamushenkilön palkkiosta osa ohjataan puolueen paikallisjärjestölle, siihen, että esimerkiksi kunnan vapaata kulttuurityötä tukemaan tarkoitetuista rahoista osa annetaan poliittisella päätöksellä puoluekytköksin varustetuille yhdistyksille, kummassa on enemmän kyse piilopuoluetuesta?