Sini Terävä

Huolta, haaveita ja häivähdyksiä elämästä. Myös ihanteita, maailmaparannusta ja muuta arvelluttavaa.

30.9.07

Metsäsuomalaisia?

Ilkka Malmberg laukoo totuuksiaan Kuukausiliitteessä: "Suomalaiset osaavat vielä liikkua metsässä. Se opitaan lapsena. --- Kaikki suomalaiset ovat liikkuneet metsissä. Opimme jo lapsina kulkemaan sopivin välein, ettei edellä kulkevan päästämä oksa läiskähdä kasvoihimme."

Jaha. En minä kyllä ainakaan osaa liikkua metsässä. Toki osaan kävellä siellä, mutta jos pitäisi yhtään suunnistaa metsässä, ei kyllä tulisi mitään. Enkä omista kunnon metsävaatteitakaan. Pienenä minua ei kovin aktiivisesti metsäläistetty. Pikemminkin yksin metsään meneminen oli kiellettyä niin pitkään kun asuin kotona (useamman polven ei-metsäsuomalainen siis). Olen käynyt sienessä ehkä kahdesti ja suunnilleen yhtä usein mustikassa. Suunnistanut en ole koulun ulkopuolella kertaakaan. Kesämökkiä meillä ei ole, enkä ole sellaista koskaan kaivannut.

Meitä koko ikänsä kaupungissa asuneita, ei-partiolaisia on aivan varmasti melkoinen joukko. Se siitä "kaikista suomalaisista". Malmbergin väitteet tuntuvat vielä kaukaisemmilta, kun ottaa huomioon esimerkiksi liikuntavammaiset, jotka tuskin ovat kirmanneet lapsuuttaan metsän ryteiköissä, tai maahanmuuttajat, jotka ovat voineet viettää lapsuutensa hyvin erilaisissa oloissa kuin täällä metsä-Suomessa. Nämäkin ihmisryhmät ovat kaikki tynni suomalaisia.

Voitaisiinkohan vähitellen lopettaa puhe suomalaisista homogeenisena, romantisoituna ryhmänä? Meistä kun löytyy aina moneen joukkoon.

27.9.07

Ja uudeksi pääsihteeriksi saatiin vihreä nainen

Jee jee jee. Edari teki eilen hyvän ja historiallisen päätöksen. Uudeksi pääsihteeriksi valittiin mahtava vihreä nainen, Katja Sauvola. Aivan mahtavaa! Historiikkien mukaan TYYllä on ollut vain pari naista pääsihteerinä eikä yhtään ainakaan tunnustetusti vihreää. Nyt saatiin molemmat=). Hiihei.

Ja huomenna sitten kaikille punainen paita päälle Burman protestien tukemiseksi.

20.9.07

Päätös

Olen pohtinut paljon ensi vuotta. Päätin jo alkuvuodesta, etten lyö mitään lukkoon liian aikaisin. En päätä keväällä, mitä haluan, ja roiku siinä päätöksessä kiinni loppuvuotta. Tästä on liian huonoja kokemuksia kahden vuoden takaa.

En silti ole voinut olla pohtimatta. Teen niin monia kiinnostavia asioita, että väistämättä mietityttää, mitä niistä haluan tehdä ensi vuonna. Keväällä tiivistin asian eräässä illanvietossa näin: ”En osaa päättää, mitä haluan eniten: TYYn puheenjohtajuutta, SYLin hallitusta vai ViNOn puheenjohtajuutta. Vai haluaisinko kuitenkin vain opiskella.”

Osan vaihtoehdoista olen jo pudottanut pois. Vaikka TYY-vuosi on ollut todella kiinnostava ja yo-liike kiehtoo edelleen, päätin jo hyvän aikaa sitten, etten hae enää TYYhyn enkä myöskään SYLliin. En halua toista vuotta täysipäiväistä luottamustehtävää. Haluan opiskella ensi vuonna, edes osa-aikaisesti. Opiskelemaan minä kuitenkin yliopistolle tulin.

ViNO on ollut vaikeampi päätös. Ensimmäisen kerran minua pyydettiin ehdolle puheenjohtajaksi kaksi vuotta sitten. Viime vuonna pyytäjiä oli useita. Tänä vuonna – no välillä tuntuu, että ilmassa leijuu aika yleisesti oletus ja halu minusta puheenjohtajana.

Olen tykännyt ViNOsta valtavasti. Uskoisin olevani hyvä pj ja tietäväni paljon sekä opiskelijapolitiikasta että muusta valtakunnan tason politiikasta. Silti päätös on kypsynyt tässä viime viikkoina.

En aio hakea ViNOn puheenjohtajaksi vuodeksi 2008.

Olen tyytyväinen siihen, etten jättänyt järjestöelämää kahden vuoden takaisen burn outini takia. Se on pitänyt minua kiinni ihmisissä ja kiinnostavissa asioissa. En kuitenkaan ole vielä toipunut, en valmis. Olen väsynyt. Haluan viettää ensi vuoteni opiskellen ja leväten. Olen kaivannut historiaa tämän vuoden aikana. Haluan päästä uppoutumaan siihen. Haluan myös päästä eroon stressistä, jota olen viime aikoina kokenut opintojen takia. Se ei onnistu, jos teen opintoja vähän toisella kädellä, kokoaikaisessa kiireessä.

Tarvitsen vielä aikaa itselleni, enemmän kuin nyt. Tarvitsen unta, liikuntaa ja kirjallisuutta. Haluan ehtiä käydä nia-tanssissa, pallojumpassa ja kävelyllä. Haluan ehtiä laittaa ruokaa ja nähdä ystäviä. Haluan vapaita viikonloppuja. Hetkiä, jolloin voi vain olla. Syyspäiviä, jolloin käydä kävelyllä, ihailla punaisia lehtiä, haistella ilmaa, juoda teetä ja katsoa elokuvia.

19.9.07

Paha punavihreä

Oli SYLin sopotapaaminen. Palasin äsken maihin. Oli monia kiinnostavia juttuja, mm. YTHSn Pylkkäsen alustus mielenterveydestä ja Pentti Arajärven luennointi perusturvasta. Sitten toki keskusteltiin. SYLin ensi vuoden tosua pohdittiin niin koko porukan voimin "paneelissa" kuin hallituslaisten kesken. Kovin moneen otteeseen sain huomata olevani se punavihreä hippi, vaarallinen vasemmistolainen (tai ainakin äänekäs). Totta kai SYL voi ajaa tuloerojen kaventamista. Miten niin SYL ei voisi toimia opiskelijoiden joukkoliikennealennusten puolesta? Sivaria pitää lyhentää tai vaikka lakkauttaa koko asevelvollisuus (miksei SYL muka voisi vaatia sitä?).

16.9.07

Ei pakkoa, ei lakkoa

Aloitin kaksi viikkoa sitten karkkilakon. Sitten sain flunssan, tarvitsin lohtuherkkuja ja siirsin lakon aloittamista viikolla. Nyt olen ollut viikon lakossa. Tai siis olin ollut. Lopetin lakon eilen. Olen vuosikausia pitänyt noin kuukauden pituisia karkkilakkoja yleensä noin kahdesti vuodessa. Nyt en kyllä aio. Se on liian ahdistavaa, velvoittavaa. Vaikka mahan koosta tulee välillä ahdistusta, on kuitenkin paljon parempi yrittää ottaa rennommin ja nauttia elämästä. Sääntöjä, velvollisuuksia, rajoituksia löytyy kyllä ihan tarpeeksi.

13.9.07

Menneitä säveliä

Olen edelleen vähän hämmästyksissä Luciano Pavarottin viimeviikkoisesta kuolemasta. Olihan sedälle jo päässyt kertymään painoa ja ikää ja syöpäkin vielä, mutta en silti ollut valmistautunut. Pavarotti on kuitenkin ollut tavalla tai toisella mukana elämässäni pitkään.

Kun olimme pieniä, protestoimme Annan kanssa aika usein, kun esim. autossa kuunneltiin "karjuvia setiä" (Pavarotti, Carredas, Domingo). Kuunneltiin niitä silti. Jossain vaiheessa aloin - ensin ehkä vähän salaa - pitää niistä. Ja sitten ihan julkisesti. On tuolla omassa hyllyssänikin The Essential Pavarotti. Olen tässä jo pitkään elätellyt ajatusta, että haluaisin mennä Pavarottin seuraavaan Suomen-konserttiin. Mene siinä sitten.

8.9.07

Ei aina vaan kirjatenttejä

Keskiviikkona TYYn avajaiskarnevaaleissa palkittiin vuoden opettaja ja vuoden opintojakso. Ehdotukset palkituista ja esityksen rehtorille hoiti TYYn kopo-puoli, joten itse kuulin palkituista vasta paikan päällä karnevaaleissa. Meinasin jo aloittaa leikkimielisen marinan siitä, että molemmat palkinnot menivät lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun kuulin selostuksen opintojaksosta. Sehän oli aivan mahtava. Palkinnon sai lääkiksen ja kielikeskuksen yhteinen opintojakso Skärgårdsmedicin och -kultur.

Kurssissa opiskelijat tekevät haastattelumatkoja Turun saaristoon, jossa he kohtaavat ruotsinkielisiä iäkkäitä potilaita. Potilaskontaktien lisäksi kurssissa on erilaisia luentoja, joista osa käsittelee lääketiedettä, mutta monet suomenruotsalaista kulttuuria. Opiskelijat viedään suoraan kosketukseen suomenruotsalaisen kulttuurin ja potilaiden kanssa.

Lievä kateus kyllä heräsi. Näin kirjatenttipainoisen laitoksen puurtajana.

7.9.07

Ei aikaa ajatuksille

Tää viikko on ollut melkoista hulinaa. Sain viikonloppuna pienoisen flunssan, mutten ole ehtinyt sairastamaan sitä yhtenäkään päivänä. Puolikuntoisuus on mukavasti lisännyt väsymystä. Kun kalenteri sitten on täynnä ja päivät koostuvat tapaamisista, ettei suunnilleen työpöydän ääreen ehdi istua, ei ajatuksia synny lainkaan. On tuo kiire niin harvinaisen luova olotila.

2.9.07

Kansa mahtava

Kuuntelin äsken bussimatkalla Riihimäeltä Turkuun Kom-Teatterin Kansainvälistä. Surumarssi nosti mieleen ajatuksia sosialismista ja nationalismista, noista niin usein kahdeksi 1800-luvun suuriksi aatteiksi mainituista (lisänä ovat siis tietenkin liberalismi ja konservatismi).

Vaikka nationalismi oli monessa mielessä radikaalia omana aikanaan - yritettiinhän sen avulla kaataa useita suurvaltoja ja luotiin kokonaan uusi ajattelumalli, kuvitteelliseen kansan perustuva valtio - yhdistyy se silti mielessäni pitkälti suhteellisen konservatiiviseen aatteeseen. Erilaisia nationalisteja on varmasti suunnilleen yhtä monta kuin kyseisen aatteen kantajia, mutta monet heistä eivät olleet järin edistyksellisiä esimerkiksi suhteessa naisten tai köyhien asemaan.

Sosialismin kansainvälisyydestä taas puhutaan paljon. Samojen oikeuksien tuli koskea kaikkia, työväen tuli yhdistyä yli rintamalinjojen. Silti sosialismi on monesti kulkenut rinta rinnan nationalismin kanssa. Monille on riittänyt oikeudet omassa maassa.

Surumarssin todella vaikuttava säe "Kun hetki lyö, saatte nähdä kansan mahtavan oikeutta vaatien uuteen taistoon nousevan." sai kuulostelemaan muitakin työläislauluja samalla korvalla: niistä todella monessa puhutaan kansasta. Sosialismi käyttää ainakin lauluissaan nationalismin ydinkäsitettä. Olisi todella kiinnostavaa saada selville, millä tavoin kyseiset aatteet puhuivat kansasta, missä määrin käsitteet olivat yhteneväiset ja lainasivatko ne toisiltaan. Esimerkiksi laulut olisivat todella kiinnostava tutkimuskohde - ylistiväthän nationalistit maataan lauluin ja sosialistit loivat toivoa ja taistelutahtoa laulun voimalla.

1.9.07

Tilauskoulutuksen riemuja

En ole missään vaiheessa ollut mitenkään innostunut tilauskoulutuksesta. Sekä ylioppilasliikkeen että vihreiden taktiikkana ennen vaaleja oli ainakin jossain määrin puhua tilauskoulutuksesta lukukausimaksujen korvikkeena. Se koettiin pienemmäksi pahaksi.

Aina ei käy niin kuin ajatellaan. Saatiin molemmat. Hallitusohjelmaan kirjattiin sekä tilauskoulutus että lukukausimaksukokeilu. Sen kunniaksi ylioppilaskunnissa on viime päivät pohdittu lausuntoja tilauskoulutuksen mahdollistavaan lakiesitykseen. Hilpeää.

Tiedossa on koko ajan ollut, ettei tilauskoulutus ole millään mittareilla järin yksinkertainen juttu. TYY päättää omasta lausunnostaan yliopiston hallitukselle maanantaina. Perjantain iltakoulussa saatiinkin käydä oikein kunnolla kopo-keskustelua. Kiinnostavaa, mutta vaikeaa.

Pohdimme piirroskuvin ja esimerkein mm. pitäisikö tilauskoulutuskurssien ja muun opetuksen olla erillään toisistaan vai saisivatko perusopiskelijat osallistua myös tilauskoulutuksen kursseille; mitkä tahot saisivat ostaa tilauskoulutusta; mikä olisi tilauskoulutukseen osallistuvien opiskelijoiden asema; mikä voisi olla kehitysyhteistyön ja tilauskoulutuksen suhde; mitä kävisi muulle englanninkieliselle opiskelulle; miten pienet laitokset pystyvät hoitamaan tilauskoulutuksen järjestämisen jne.

Oma pelkoni on se, että tilauskoulutuksen järjestäminen on väistämättä pois muulta opetukselta. Jos tilauskoulutuksen kurssit olisivat suljettuja, voisi käydä niin, että opetus olisi niissä selvästi perusopetusta parempaa. Syntyisi kahden kastin väkeä, suoraviivaisimmillaan "maksavat" hyvää koulutusta saavat ja maksuttomat keskinkertaiseen opetukseen pakotetut. Toisaalta jos kaikki opiskelijat saisivat osallistua tilauskoulutuksen kursseille, samoilla luennoilla istuisi kahdenlaisia opiskelijoita. Koulutuksen tilaaja ei varmastikaan suostuisi maksamaan esim. 50 kurssilaisesta koituvista kustannuksista, jos tilauskoulutus koskisi vain esim. 25:tä. Näin ollen yliopisto joutuisi sijoittamaan omia resurssejaan näihin kursseihin, mikä olisi pois muualta.

Pelkään myös sitä, että kehymäärärahojen pienuutta ryhdytään perustelemaan tilauskoulutuksella. Samoin huolena takaraivossa piilee se, että tilauskoulutukseen osallistuvat opiskelijat kuitenkin joutuisivat itse maksamaan koulutuksestaan. Tämä riski tuntuu vielä suuremmalta, jos tilaajatahoina voivat olla myös erilaiset yritykset ja säätiöt, kuten lakiesityksessä ehdotetaan. Tämä taas sotisi koulutuksen maksuttomuutta vastaan ja olisi jälleen yksi merkkikivi matkalla kohti lukukausimaksuja.

Voi kapitalismi minkä teitkään.

edit: TYYn lausunto asiasta (Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muutokseksi)