On päiviä

On päiviä, jolloin aamupäivä on hyvä viettää yöpaidassa kirjan kanssa peiton alla. Kieriskellä hieman ja vähän uikuttaa.

On päiviä, jolloin kääriydytään suureen punaiseen paitaan ja lähdetään ostamaan piirakkaa ja karkkia. Hakemaan kirjastosta kirjoja. Kirjoja, joita kannetaan kainalossa ja melkein silitetään. Monenlaisia, joita kaikkia selaillaan, kun päästään kotiin.

Päiviä, jolloin juodaan teetä ja luetaan Nazim Hikmetiä. Luetaan Hikmetiä ja vähän pakahduttaa. On päiviä, jolloin näitä runoja haluaisi lukea ääneen kaikille.

On päiviä, joita sävyttää pieni haikeus ja alakulo. Päiviä, jolloin olisi turvallisinta käpertyä jonkun viereen, mutta haikeudessa voi hyvin elää, katsella ja kuunnella.

Näiden päivien iltoihin voisi kuulua kynttilöiden valo, punaviini (tarvittaessa kaakaokin käy) ja rakkaan lämpö ja nauru.

(Valitettavasti rakas on Lapissa eikä punaviiniä ole.)