Tulipahan keskusteltua
Hukkaan meni hyvät jännittämiset (no, en kyllä juuri jännittänytkään), kun TYYtä ja opiskelijaa pohtivaan keskustelutilaisuuteen oli vaivautunut paikalle noin kymmenen hengen yleisö. Tuttujani taisivat olla kaikki - ja niitä iänikuisia TYY-aktiiveja. Ainakaan tuo tilaisuus ei tuntunut ns. riviopiskelijaa kiinnostavan. Se toisaalta vaikuttaa olevan vähän kaikkien keskustelutilaisuuksien kohtalo. On aiheena sitten köyhyyden puolittaminen, EUn tulevaisuus, prekarisaatio, Turun tulevaisuusstrategia tai TYY, paikalle saapuu maksimissaan kolmekymmentä henkeä. Tai sitten noin viisi. Selvästikään keskustelutilaisuudet eivät tunnu vetävän väkeä.
Oli meillä kyllä hyvää keskustelua, kovinkin onnnistunutta. Alustukset sujuivat hyvin; olin toki valmistautunut puhumaan yleisölle, joka ei tunne TYYtä ainakaan kovin paljoa minua paremmin, mutta ehkä kuitenkin sain tuotua edes jotain uusia ajatuksia=). Keskustelu lipsahti välillä edariryhmien välisen paremmuuden vertailuun ("Sittariryhmät on paras väylä luomaan kontaktia opiskelijan ja TYYn välille! Ja Soihtarit on kaikkein paras!" "Kuoli se Hämeenkadun konekin, vaikka oli sittari ja kovasti kyllä yritettiin!" "Soihtarit tekeekin töitä koko ajan." "Kyllä sitä henkilökohtaisiin kontakteihin perustuu rekryäminen muissakin ryhmissä. Henk.koht. suhteilla vihreätkin sen isoimman listan sai kasaan.") mikä meni jo vähän naurettavuuksiin.
Hyvää pohdintaa syntyi silti niin edustajiston kuin TYYn laajemmankin toiminnan kehittämisestä. Ongelmia keksivät kyllä kaikki, jonkin verran ratkaisuehdotuksiakin, mutta se toteuttaminen tuntuu olevan aina vaikeaa. Miten luoda ne väylät ja saada sytytettyä kiinnostus ylioppilaskuntaa kohtaan samalla, kun yo-kunta kuitenkin on laissa määritelty yksikkö, jonka on hoidettava tietyt tehtävät ja täytettävä tietty rooli?
Itse puhuin jaoksista, mutta esitin kyllä mielipiteeni joka asiasta ja joka väliin. Jaoksethan ovat periaatteessa tosi mahtava juttu ja hyvä väylä opiskelijan ja TYYn välillä. Mutta vain periaatteessa. Enemmistö opiskelijoista ei edes tiedä, että jaoksia on olemassa, saatikka että osaisi olla niistä kiinnostunut. Jaoksiin ei aina oikein jaksakaan löytyä ihmisiä. Rooli ei muutenkaan ole selkeä. Jaokset päätyvät helposti TYYn ulkosyrjällä oleviksi keskustelukerhoiksi, joiden suhde TYYn muuhun toimintaan on olematon. Niiden roolia olisi vahvistettava ja otettava kunnolla käyttöön se into ja potentiaali, joka niissä kuitenkin on. Jos jaokset pääsisivät osallistumaan konkreettisesti niihin asioihin, joita TYY tekee kyseisellä sektorilla ja myös suunnittelemaan ja valmistelemaan asioita, niiden rooli tulisi paljon mielekkäämmäksi.
Eihän tämäkään tietenkään mikään ihmeratkaisu ole. Ja eihän TYYn tarvitse olla mikään "meidän kaikkien TYY", jonka kaikki kokevat tosi läheiseksi ja omaksi jutuksi, kuten pj-Katja hyvin ilmaisikin. On se kuitenkin kovin sääli, jos enemmistöllä opiskelijoista ei ole mitään kosketusta ylioppilaskuntaan, ei tietoa, ei kiinnostusta eikä ehkä uskallustakaan. Ei se TYY nyt niin pelottava ole.
posted by Sini Terävä @ 18:23
10 Comments:
Tuo on musta sellainen ikuisuusongelma, jota ei ylioppilaskunta-aktiivit taida koskaan pystyä ratkaisemaan. Suoraan sanoen olen sitä mieltä, että ihan jokaisen riviopiskelijan oma häpeä, jos ei omasta ylioppilaskunnastaan ja sen monimuotoisesta toiminnasta ole kiinnostunut.
Jaostot/valiokunnat tai miksi niissä missäkin kaupungissa kutsutaan tarjoavat ainakin matalan kynnyksen (?) paikkoja päästä kiinni toimintaan. Mutta tosiaan, ehkei kaikkien tarvitse ollakaan kiinnostuneita. Surullista silti, jos kovin harva on.
Sepä se. Varmasti tätä ongelmaa on puitu vähintään siitä asti, kun yliopistot ylioppilaskuntieen laajenivat sen kokoisiksi, etteivät kaikki enää tunteneet toisiaan henkilökohtaisesti=). Eikä ongelma rajoitu edes ylioppilaskuntiin. Tilanne on tuttu kyllä monissa järjestöissäkin. On jäseniä, on tekemisiä ja menemisiä, mutta ne jäsenevät eivät osallistu. Aktivointi, tiedonvälitys ja kiinnostuksen herättäminen taitavat olla todellisia ongelmavyyhtejä, joiden ratkaisusta voisi kai vähintään myöntää Nobelin=).
Kyllä ne Soihtarit ovat näemmä aktiivisia! Jos yleisöä on kymmenen henkilön verran, ja sinnekin silti osuu joku aktiivi ajamaan asiaansa. Kuka sitten lienikään? En oikein ymmärrä, mikä Soihtareiden aktiivisuudessa ärsyttää muita, kun aktiivisuutta kerran kaikkialla peräänkuulutetaan?
Olihan siellä Soihtareita useitakin. Itse en niinkään koe, että Soihtareiden aktiivisuus sinänsä ärsyttää. Katselen tätä toki vähän värittyneesti, kun kuitenkin itsekin tulen P-Klubista ja olen tottunut sen aktiivisuuteen ja suureen kiinnostukseen eri asioita kohtaan. Itseäni, ja luulisin että muitakin, ärsyttää vain välillä se, että Soihtareiden mallia tarjoillaan niin auliisti ratkaisuksi kaikkeen. Mikään muu ainejärjestö ei nyt vaan ole sellainen kuin me "poliitikot" enkä jaksa uskoa, että jos vastaavia sittariryhmiä perustettaisiin moniin muihin ainejärjestöihin, menestys olisi mitenkään huima. Kuten mainittua, esim. yhteiskuntatieteiden Hämeenkadun kone kuoli eikä esim. EY tai Eduxikaan mitenkään isoja ehdokaslistoja saa aikaan.
Kyseisessä tilaisuudessa oli lähinnä huvittavaa se nokittelu, mikä Sampon kommentista syntyi. Ja siihen olivat siis syyllisiä kyllä muutkin kuin Soihtarit=).
Arvelinkin Sampon olleen aktiivisena paikalla :) Tottahan se on, että Soihtareilla on luonnollisia edellytyksiä hankkia porukkaa riveihinsä verrattuna moneen muuhun tiedekuntaan/ainejärjestöön tms. Mutta onhan toisaalta esim. kemistejä TYYn toiminnassa mukana älyttömän paljon! Itse olen aina ihmetellyt, miten he ovatkin niin aktiivisia.
Mä en niinkään ole kiinnittänyt huomiota kemistien määrään TYYssä, mutta voit kyllä olla ihan oikeassa. Sen sijaan torstaisessa jäsenillassa naureskelimme, että yleisin pääaine osallistujen joukossa oli "entinen kemisti"=).
Hei.
Kuulin huhua, että täällä oli käyty jotain soihtareihin liittyvää keskustelua ja tulin katsomaan. Saanen tehdä muutaman huomautuksen keskustelijoille:
Ensinnäkin, kukaan ei todennut tilaisuuden aikana "soihtareiden olevan kaikkein paras" tai "tekevän töitä koko ajan". Itse kommentoin keskustelua vain siinä kohdassa, kun mietittiin ja todettiin ongelmaksi se, että opiskelijan läheiseksi kokeman ainejärjestön ja etäiseksi kokeman TYYn väliltä puutuu luonnollinen linkki. Kellään ei tuntunut olevan mitään ratkaisua tähän (hlökohtaisen rekryämisen lisäksi). Kommentoin silloin sitä, että soihdunkantajat ovat juuri tämän kaltainen linkki ja että ehkä se voisi toimia muillakin. (vaikka onkin totta että soihtareita lähellä oleva ainejärjestö on poikkeuksellisen aktiivisista ihmisistä koostuva)
Totesin myös, että on sittariryhmissä jotain hyvääkin , kun niitä niin usein poliittiset ryhmät arvostelevat. Sittariryhmät kyllä tunnnustavat pol. ryhmien tietyt hyvät puolet.
Tästä seurannut, lähinnä sittariryhmien välinen nokittelu hämmästytti minuakin.
Toisekseen, en siis siellä todellakaan ollut mitään asiaani ajamassa. (Eihän paikalla tosiaan edes ollut ketään, johon olisi voinut jotain asiaansa ajaa.)
Kolmanneksi, en ymmärrä kommentia "ärsyttää vain välillä se, että Soihtareiden mallia tarjoillaan niin auliisti ratkaisuksi kaikkeen."
Ikävää jos tällainen kuva on muille päässyt syntymään. Itse en kyllä ole huomannut tällaista toimintaa olevan, enkä ainakaan muista, että mihin muuhun olisimme malliamme auliisti tarjoilleet ratkaisuksi.
Lopuksi vielä kommentti siihen, että oleellista (paitsi vaalituloksen kannalta) ei ole ehdokasnimilistojen pituus tai niiden vertailu, vaan sen miettimiinen, miten ihmisiä saadaan oikeasti lähtemään mukaan TYYn toimintaan.
Syysterveiset.
Soihtareihin tuo keskustelu on näemmä lipsunut, vaikken kyllä mitään sellaista ajatellut alun perin kirjoittaessani.
Ihan alkajaisiksi: kirjoitustyylini on välillä täysin tarkoituksellisesti hieman kärjistävä. Joskus se vain on paras tapa ilmaista asiat. Tiedän, ettet sanonut soihtareiden olevan paras, mutta tämä henki itselleni keskustelussa syntyi. En myöskään olisi lähtenyt nimeämään keskustelijoita, jos Sari ei olisi nimenomaan tätä kysynyt.
En kuitenkaan missään ole väittänyt, että olisit ollut ainoa keskusteluun osallistunut soihtari. Soihtarien jatkuva työnteko ei ollut kommenttisi, mutta tämän suuntaista kuulin kyllä erään ryhmätoverisi suusta. Voimme toki muistaa asiat eri tavalla.
Totta kai sittariryhmissä on hyviä puolia. Itselleni ei ainakaan tulisi mieleeni kiistää tätä. Ylipäänsä kaikki keinot, joilla aktiivisuutta voi nostaa, ovat tärkeitä. Ja on väistämätöntä, että kaikki eivät koe mitään tarjolla olevaa poliittista ryhmää täysin omakseen, joten on hyvä, että muutakin on tarjolla.
En tiedä, kuka on olettanut kenenkään keskustelijan olevan paikalla "oman etunsa" vuoksi. Emmeköhän me kaikki siellä jonkinlaista TYYn etua olleet ajamassa. Itse olen törmännyt tilanteisiin, joissa Soihdunkantajia ja heidän ratkaisujaan on kehuttu suhteessa muihin. Näin ei tietenkään tehdä aina eivätkä niin tee kaikki. Et kuitenkaan voi mitään sille mielikuvalle, joka minulle (ja käsittääkseni myös joillekin muille ihmisille) on asiasta syntynyt.
Ilmeisesti olemme kuitenkin asioista samaa mieltä, sillä loppukaneettiisi en voi olla kuin yhtymättä=).
Täällä tehtäneen hieman liian pitkälle meneviä tulkintoja? :) "Asian ajamisella" tarkoitin pelkästään positiivista ilmiötä: tällaisessa keskustelutilaisuudessahan luonnollisesti yritetään aktivoida jäsenistöä. Eikö se liennyt tilaisuuden tarkoitus? Toki siellä silloin soisi edariryhmien olevan aktiivisia. Eli hyvä, jos Soihtarit olivat - mikä tietty taas ärsytti kaikkia muita? :)
Oivoi. Eiköhän olisi vähitellen aika lopetella tätä keskustelua ennen kuin alamme ymmärtää toisiamme tahallaan väärin. Kuvittelisin, että pääsääntöisesti olemme samaa mieltä ja että keskeiset asiat on jo sanottu. Kaikki aktivointikeinot ovat tärkeitä enkä ainakaan itse haluaisi lähteä lopullisesti arvottamaan niitä.
Kiitos keskustelusta ja aurinkoista syksyä!
Lähetä kommentti
<< Home