Voi Turku sinua

Eipä mene kotikaupungillani hyvin. Budjetti on alijäämäinen ja niin taitaa olla vastakin. Työttömyys pysyy korkeana, ja ihmiset muuttavat muualle. Surullinen yksityiskohta on se, että ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun laman täällä suljetaan museoita. Käsityöläismuseo ja Apteekkimuseo suljetaan talven ajaksi, jotta voidaan varmistaa niiden aukipitäminen ensi kesänä. Tähänkö sitä on jo tultu.

Itse näkisin Turun vahvuudeksi kaupungin historian ja sen luoman rikkaan kulttuuriympäristön. Tai näin ainakin voisi olla. Valitettavasti vain armas kaupunkimme on kunnostautunut näiden molempien heikentämisessä. Historiallisia taloja, vanhoja kauniita ympäristöjä on purettu. Itse elin utopiassa, että kun muutan Turkuun, pääsen keskelle elävää historiaa, ihailemaan kaunista kaupunkia ja suunnilleen aistimaan keskiajan henkäyksiä. Todellinen utopia se olikin. Toki Turussa on paljon kaunista, on paikkoja, joissa historia sykähdyttää (linna, mainittu Luostarinmäki, Raunistula jne.), mutta myös paljon tylsiä laatikkotaloja ja vain muistoja vanhoista puutaloista.

(Luin juuri ranskalaisen vaihto-opiskelijan kommentin, kun häntä pyydettiin kuvaamaan Turun ja kotikaupunkinsa Lillen eroja. Kuvaavaa tosiaan. "Lors de ma première visite de la ville, je fus un petit peu déçue car j'imaginais Turku différement, plus grande et avec une architecture plus spécifique. -- A Lille, il n'y a pas de rivière, nous ne sommes pas au bord de la mer, peut être ces deux villes sont très estudiantines, elles font aussi toutes les deux parties de ce que l'on appelle "la province" (ville autre que la capitale). Mais, elles sont différentes, Lille a conservé une architecture plus ancienne, la ville est organisée autrement.")

Myös kulttuurin kentällä on saanut seurata surullisia tapahtumia. Kesällä sai seurata taiteilijayhteisön kamppailua työtiloistaan, nyt lukea museoiden sulkemisesta ynnä muuta. Toivon totisesti, että uljas kulttuurikaupunkihankkeemme ei typisty muutamaan suureen spektaakkeliin ja joihinkin massiivisiin hankkeisiin vaan että täällä tuettaisiin pikemminkin pienimuotoisen, omaehtoisen taiteen syntymistä. Itse elän ainakin paljon mielummin kaupungissa, jossa taiteeseen voi törmätä siellä täällä, yllättävissäkin paikoissa, jossa taiteilijayhteisöt ja -pajat kukoistavat ja jossa syntyy uutta, kuin kaupungissa, jossa taide on eristetty tiukasti keskittäen ja kontrolloiden muutamaan keskittymään. Ei kulttuuri synny vain hienoista museoista ja suuresta teatterista. Se syntyy rikkaasta, moninaisesta ilmapiiristä, joka kannustaa kokeiluihin, erilaisuuteen ja leikittelyyn. Sellaisen kulttuurikaupungin minä haluan.