Feministinen aloite!
Tulin juuri Helsingistä, tiedotustilaisuudesta, jossa julkaistiin Suomen Feministinen aloite. Aloite on poliittisten nuorisojärjestöjen aloittama - sulka ViNOn hattuun ideoinnista ja koordinoinnista - projekti, jolla pyritään pitämään esillä feminismiä ja Suomen tasa-arvo-ongelmia. Haluamme osoittaa, ettei feminismi ole mitään pelottavaa ja radikaalia miesten vihaamista vaan sen tavoitteena on yksinkertaisesti kaikille tasa-arvoinen yhteiskunta.
Aloitteen kärkihahmoina ovat meiltä Heidi Hautala, demareilta Maarit Feldt-Ranta, vasemmistoliitosta Annika Lapintie, kokoomuksesta Sari Sarkomaa ja rkp:stä Stefan Wallin. Kauniita feministejä kaikki.
Aloitteen nettisivut aukeavat viimeistään huomenna osoitteessa www.feministinenaloite.org. Sieltä löytyy mm. feministisen aloitteen vaatimukset ja mahdollisuus antaa oma nimensä aloitteen tueksi. Me feministit vaadimme seuraavaa:
-Samasta tai samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa
-Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan työnantajien kesken
-Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on puututtava
-Isyyttä tulee tukea
-Työn ja perheen yhteensovittamisesta tulee tehdä helpompaa kaikille vanhemmille
-Ihmisillä tulee olla mahdollisuus valita oma elämänpolku vapaana sukupuoleen liittyvistä rajoitteista
-Ammattialojen segregaatio on purettava
-Lakiehdotusten ja budjetin sukupuolivaikutukset on arvioitava
-Johtotehtäviin tulee valita tasaisesti naisia ja miehiä
-Koulutuksen ja koulutuksen sisältöjen tasa-arvoon tulee kiinnittää huomiota
-Terveyspolitiikkaa on tarkasteltava niin naisten kuin miestenkin näkökulmasta
-Miesten syrjäytymiseen on puututtava
-Maahanmuuttajanaisten kotoutumisesta on huolehdittava
-Samaa sukupuolta olevilla pareilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin pareilla
Käykääpä huomenissa antamassa nimenne listaan. Jos feminismiä ei pelättäisi niin paljon, voisi tasa-arvo lopultakin muuttua sanoista toteutuneiksi teoiksi.
posted by Sini Terävä @ 16:59
27 Comments:
Listasta puuttuvat mm.
-sukupuolten eriarvoinen kohtelu maanpuolustusta koskevissa velvotteissa
-vanhempien räikeän eriarvoinen kohtelu huoltajuuskiistoissa, äidin eduksi
-isien voimattomuus sosiaalityöntekijöiden kynsissä. Lähtökohta on, että äitiä oletusarvoisesti uskotaan esimerkiksi väkivaltasyytöksissä vaikka olisivat täysin tekaistuja.
-lapsiaan (ja/tai miestään) kohtaan väkivaltaisesti käyttäytyvien äitien suojelu/hyssyttely sosiaalityöntekijöiden toimesta (äitien harrastama väkivalta on vaiettu, pimennossa oleva, mutta tutkitusti hyvin yleinen ongelma perheissä. Lapsensurmaaja on useammin äiti kuin isä. Tämän jäävuorenhuipun alle jäävän väkivallan määrää ei voi kuin arvailla. Kattavia tutkimuksia ei vaikenemisen takia ole helppoa tehdä.)
-ylenkatsonta jota miehet saavat osakseen mm. neuvoloissa pienten lasten huoltajina ("vain äiti voi ymmärtää")
-hienoinen eriarvoisuus lain edessä (tuomiot identtisistä rikoksista eivät ole täysin yhteneviä)
-tyttöjä suosiva peruskoulumalli (monen asiantuntijan mielipide)
-(ja jos puhutaan vallankäytöstä yhteiskunnassa) 75% peruskoulun opettajista on naisia. Työasemassa jossa enemmän kuin missään muussa vaikutetaan omien asenteiden, esimerkin (ym.) kautta tulevaisuuden yhteiskunnan arvomaailmaan. Paljon enemmän kuin yritysjohtajat. 9+ vuotta, päivästä toiseen, herkimmässä kehitysvaiheessa. En ole vielä törmännyt feministien vaateisiin mieskiintiöistä peruskouluihin.
Jos feminismi vielä joku päivä olisikin reilusti sukupuolten tasa-arvon hakemista (sekä todelliseen maailmaan laskeutuvaa sukupuolten synnynnäisten erojen myöntämistä), eikä sukupuolista toisen korostamista, niin tällaisen (nyt aika turhaksi ja ennalta-arvattavaksi jäävän) aloitteen voisikin ehkä allekirjoittaa.
Naisten asema Suomessa on yhteiskunnan rakenteiden toimesta ainakin tasa-arvoinen miehiin nähden. Korjattavaa riittää molempiin suuntiin, mutta naisten asema ei ole miesten asemaa huonompi.
Yksittäisten väkivaltaisten miesten rikoksiin on (maahanmuuton tiukentamista lukuunottamatta) vaikea lain keinoin puuttua. Väkivalta kumpuaa syvältä mm. tunneköyhän lapsuuden (tai sitten mm. psykopatian) juuristaan, eikä korjaudu kauniilla ja vetoavilla puheilla.
Tuskin tässä vetoomuksessa myöskään on kyse suomalaisesta humalahakuisesta alkoholikulttuurista.
Feminismin kaksinaamaisuus inhottaa. Kyse on lopulta pitkälti feministien oman identiteetin ja sen tunnesiteiden ruokkimisesta.
Minusta Feministisen aloitteen tavoitteissa korostuu nimenomaan sekä molempien sukupuolten yhdenvertainen kohtelu että sukupuolen moninaisuus: jokaisen ihmisen valita oma tiensä sukupuolen sitä rajoittamatta. Mukana on esimerkiksi tavoite "isyyden tukeminen", joka sisältää varmaankin hyvin monenlaisia asioita.
Huoltajuuskiistojen tilanne on ymmärtääkseni se, että valtaosa huoltajuuksista sovitaan ilman kiistaa, että valtaosassa heteroparien huoltajuussopimustilanteista isä ei alunperinkään halua huoltajuutta ja että niissä tapauksissa, kun huoltajuudesta riidellään (=muutama prosentti kaikista huoltajuussopimustilanteista), huoltajuuspäätökset jakautuvat melko tasan naisten ja miesten kesken.
Hyvä Aija Salo, olet mahdollisesti rajatuilla tiedoilla liikkeellä. Lainaten asian omakohtaisesti läpikäynyttä, sitä laajalti tutkinutta ja aiheesta kirjoittanutta isä-aktivistia Ralf Sundia:
"Noin 85 prosentissa tapauksia lapset määrätään äitinsä lähihuoltoon ja isästä tulee tapaajavanhempi. Luku ei ole juuri muuttunut 30 vuoden aikana. Kun molemmat vanhemmat ovat sekä kyvykkäitä että halukkaita ottamaan päävastuun lapsista, isä päätyy huoltajaksi erittäin harvoin. Yleensä isät heittävät pyyhkeen kehään jo alkuvaiheessa, koska heillä ei ole syytä luottaa järjestelmän puolueettomuuteen."
"Jo pelkästään yksinhuoltajuuden hakemisen yhteishuoltajuuden asemesta pitäisi herättää viranomaiset pohtimaan, miten suurta henkistä väkivaltaa lasta kohtaan harjoitetaan. Jokainen tapaamisen estäminen pitäisi tulkita - ainakin jonkinasteiseksi - väkivallaksi lasta kohtaan."
Jos feministit myöntäisivät, ja avautuisivat näkemään kuinka naisten asema on jo vähintään tasa-arvoinen miehiin nähden (sisältäen erilaista tasa-arvottomuutta molempiin suuntiin) ja rupeaisivat puhumaan selkeästi tästä kahdensuuntaisuudesta, ja sisällyttäisivät edellä mainitun kaltaisia huomioita (yksilöiden nämä) vaateisiinsa, niin Suomesta löytyisi lukuisasti enemmän miehiä (ja naisiakin) jotka lämpenisivät vaateillenne.
Yksi pointti vielä lisää. Yhtään vähättelemättä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mikä on äärimmäisen vastenmielistä ja tuomittavaa, impulssi-kontrollinsa kanssa kamppailevien ja/tai häiriintyneiden miesten uhreiksi joutuvat miehet niinikään. Kyse on laajemmasta ongelmasta kuin pelkästään perheväkivallasta, mikä jostakin syystä näissä aina korostuu. Yhtä hyvin turpaansa voi saada tuntematon ihminen nakkikioskin jonossa.
Törkeän väkivallan ja henkirikosten uhreista yli 2/3 on miehiä.
Aivan upea juttu tämä aloite, kävin itsekin allekirjoittamassa!
Meidän nuorten naisten ja äitien syrjiminen työelämässä on niin totta, joka päivä. Itselleni on suoraan työtä etsiessä sanottu, että ''me emme palkkaa pienten lasten äitejä, kun he ovat niin kiireisiä. Parempi että hoidat sinäkin lasta kotona vielä muutaman vuoden.'' Haastattelijana mies +60. Argh!
En oikein ymmärrä anonyymin huolta siitä, että aloite on jättänyt isät huomiotta. Kaikki aloitteen tavoitteet ovat luonteeltaan melko yleisiä; niissä ei esimerkiksi puhuta tarkoista keinoista. Isyyden tukeminen pitää sisällään monia asioita, esimerkiksi isille mahdollisuuden yhdistää työ ja perhe-elämä, rohkaisemisen vanhempainvapaiden käyttöön ja myös isien paremman huomioimisen huoltajuuspäätöksissä.
Muista puolueista en uskalla varmuudella sanoa, mutta vihreiden kanta on selvä: naiset ovat miehiä heikommassa asemassa mm. työelämässä, miehet taas perheissä. Tarkemmin voit lukea aiheesta vihreiden periaateohjelmasta, joka löytyy osoitteesta http://www.vihreat.fi/periaateohjelma.
Siinä olet aivan oikeassa, että feministinen aloite ei pidä sisällään kaikkia tasa-arvo-ongelmia. Niitä kun valitettavasti on niin paljon, että listasta tulisi lähes loputon. Pyrimme valitsemaan näkyviä ja erilaisia ongelmia. Kunkin yksilön oma feminismi pitää sitten sisällään näiden lisäksi monia muita asioita.
Uskottavuutesi tasa-arvopolitiikan kannattajana kokee kovan kolauksen vapaa-ajattelijoiden vaalikoneessa, jossa toteat sallivasi pienten poikalasten sukuelinten uskonnollisista syistä tapahtuvan silpomisen.
Kannatat myös omia uimahallivuoroja muslimeille, asettaen tässä mielessä yhden kansanosan toisten yläpuolelle. Me nauraisimme vanhoillis-lestadiolaisille, jos he vaatisivat omia uintivuoroja sillä verukkeella, että joku voi nähdä heidät uimapuvussa!
Et tunnu noiden vastausten perusteella kovin syvällisesti ymmärtävän tasa-arvon, yksilöiden yhdenvertaisuuden, ja yksilön koskemattomuuden käsitteitä.
Tasa-arvon voi toki ymmärtää monin tavoin. Itselleni tasa-arvo ja siihen pyrkiminen on selvä käsite. Se on itselleni myös todella tärkeä arvo. Myös kulttuurien rikkaus ja ihmisten mahdollisuus toteuttaa itseään ovat tärkeitä. Jos jonkun ihmisen uskonto tai muu arvomaailma ei mahdollista hänen tehdä jotain tavallista ja laillista - vaikka sitten uida yhtä aikaa miesten kanssa - en ymmärrä, miksemme voi antaa hänelle siihen mahdollisuutta ilman niitä miehiä.
Kannatan positiivista syrjintää muutamissa muissakin tilanteissa, esimerkiksi paikoin työmarkkinoilla. Jos positiivisella syrjinnällä päästään kohti suurta tavoitetta eli kaikille ihmisille tasa-arvoista yhteiskuntaa, se on mielestäni hyväksyttävää.
Mitä sitten tulee poikien ympärileikkaukseen, olen samaa mieltä siinä, että asia ei ole mitenkään yksinkertainen. Olen pohtinut tätä suhteellisen paljon ja päätynyt siihen, että miesten ympärileikkaus on parempi sallia, jolloin se tapahtuu valvotuissa oloissa, kuin kieltää, jolloin sitä kuitenkin tehtäisiin mutta salassa. Tämä salailu olisi nimittäin todellinen riski lapsen terveydelle, mitä poikien ympärileikkaus ei sinänsä ole.
Tyttöjen ympärileikkausta en missään nimessä hyväksy. Se on vaarallista, vahingoittaa koko naisen loppuelämää, tekee virtsaamisesta, seksistä, synnyttämisestä kivuliasta, jopa mahdotonta. Ympärileikkauksessa myös kuolee lukuisia tyttöjä koko ajan. Tämä on sen luokan ihmisoikeus- ja koskemattomuusloukkaus, etten sitä todellakaan hyväksy. Poikien ympärileikkaus on selvästi pienempi operaatio eikä tietääkseni aiheuta miehelle kummempia harmeja missään vaiheessa.
Kulttuurien perinteiden kunnioittaminen ja tasa-arvo sekä ihmisoikeudet eivät aina ole helppoja yhdistää. Poikien ympärileikkaus on yksi näistä hankalista rajapinnoista.
Poikien ympärileikkauskysymyksessä ei ole mitään vaikeaa ymmärtää. Se tehdään masturboinnin vaikeuttamiseksi ja seksuaalisen herkkyyden vähentämiseksi. Masturbointi tapahtuu liikuttamalla useimmiten kädellä (mutta myös pehmeitä pintoja vasten) esinahkaa edes takaisin terskan ylitse.
Ympärileikkaus vähentää terskan tuntoherkkyyttä, tekee seksistä vähemmän nautinnollista ja vaikeuttaa siemensyöksyn saamista.
Miesten ympärileikkauksen perusteet ovat vastaavia kuin tyttöjenkin. Yksilön seksuaalisuuden kontrollointi. Seksuaalisuuden häpeäminen, seksuaalisuuden pitäminen tabuna. Ei ole ihme, että se on ollut Abrahamin uskon konservatiivien suosiossa.
Suvaitsevaisuus ilman arvopohjaa ei ole sidoksissa mihinkään. Se on silloin yhtä kuin välinpitämättömyys.
Meidän keskeisin länsimainen arvomme on yksilön koskemattomuus, emmekä me, ketkä kannatamme yksilöiden tasa-arvoa, ole sitä valmiit tuontitavarana uhraamaan. Lapsi on yksilö myös suhteessa vanhempiinsa, oli hän meidän yhteiskunnassamme mistä kulttuurista tahansa.
Vastaavilla perusteilla (se on turvallisempaa ja sitä tapahtuu kuitenkin) voitaisiin myös oikeuttaa tyttöjen ympärileikkaukset.
Juuri siksi et ymmärrä tasa-arvoa syvällisesti, koska et ymmärrä miksi positiivinen diskriminaatio ei sitä ole. Mahdollisuuksien tasa-arvo on todellista tasa-arvoa.
Kaikilla ihmisillä samat oikeudet, samat säännöt, samat mahdollisuudet, samat velvollisuudet. Jos näillä säännöillä miehet painottuvat toisille aloille ja naiset toisille, se on silti edelleen tasa-arvoa. Pitäisikö Nobelin tiedepalkinnoissakin olla naiskiintiöt? Nainen on voittanut Nobelin tiedepalkinnon kolmesti. Mies yli sataa kertaa useammin. Mutta kuka tahansa lahjakas nainen voi nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa edetä oman tutkijan kykynsä avulla. Ei tiedemaailma syrji huippututkijaa sukupuolen perusteella. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.
Palaten uimahalleihin, ehkä muslimien jälkeen todellakin vanhoillislestadiolaiset rupeavat samasta syystä vaatimaan omia uintivuorojaan. Sitten helluntailaiset. Jehovan todistajat. Heille kaikille seksuaalisuus on aika moinen tabu myös. Mihin vedät viivan?
Kaikilla ihmisillä samat oikeudet, samat säännöt, samat mahdollisuudet, samat velvollisuudet.
Jos muslimimiehet eivät päästä naisiaan uimalaan edes naisten vuoroilla samaan aikaan suomalaisten naisten kanssa, niin vikaa ei todellakaan ole meidän yhteiskuntamme tasa-arvokäsityksissä, vaan näiden muslimien tasa-arvokäsityksissä.
Suvaitsemattomuuden suvaitseminen EI ole suvaitsevaisuutta.
Ehkä neljän vuoden päästä ymmärrät paremmin. Toivottavasti. Koska tasa-arvo ja suvaitsevaisuus tarvitsevat kannattajiaan.
Nyt kantasi näyttävät omaksutun päälleliimatuilta. Sorje.
Kyllä huomaa hyvin, kuinka tämäkin aloite on tehty ja taaskin on jätetty pääosin miehet huomioimatta tässäkin, muka tasa-arvoon tähtäävässä julistuksessa. Miksi ei ole listattu mitä konkreettisia toimenpiteitä halutaan / aiotaan tehdä?
Samasta tai samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa
Kuka tämän määrittelyn tekee, mikä / mitkä työt ovat samanarvoisia? Mahdoton homma.
Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan työnantajien kesken
Miksi yleesäkkään vanhemmuuden kustannukset pitää laittaa työnantajien maksettavaksi? lapset ovat ensisijaisesti yhteiskunnan etu, ei työnantajien. Siksi vanhemmuuden kustannukset on laitettava valtion (eli veronmaksajien) kustannettavaksi. Tällöin päästään eroon mahdollisesta työ/tyhöhönottosyrjinnästä ja vanhempainvapaat ja hoitovapaat voidaan pistää vaikka tasan, kun työnantajan ei tarvitse maksaa tästä.
Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on puututtava
Miksi ei miehiin kohdistuvaan väkivaltaan puututa? Miksi tutkitaan vain miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa? Tästä esimerkkinä Usko, Toivo, Hakkaus 1998 ja Naisiin kohdistunut väkivalta 2005, jotka olivat vain naisille tehtyjä kyselytutkimuksia? Miksi ei miehitä kysytä ja tutkita naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa?
Näistä vain naisille tehdyistä tutkimuksista kyllä kohistaan ja toitotetaan niiden tuloksia turuilla ja toreilla. Niiden kysymykset on asetettu niin laveasti että ns. pahalla silmällä katsominenkin on tulkittu väkivallaksi. Voi jessus sentään, mitä tutkimusta.
Isyyttä tulee tukea
Niin miten? Konkreettisia toimia?
Ammattialojen segregaatio on purettava
Sossutyöntekijöistä yli 80% naisia. Opettajista yli 75% naisia. Lääkäreistä n. 70% naisia.
Yliopisto opsikelijoista yli 70% naisia (miksi tähän ei sovelleta positiivista syrjintää, jotta saataisiin enemmän miehiä yliopistoon?). Listaa voi jatkaa vaikka kuinka.
Johtotehtäviin tulee valita tasaisesti naisia ja miehiä
Miksi ei valtion tasa-arvoelimiin valita tasaisesti miehiä ja naisia?
Katsokaa nyt esim. STM:n alaisen Tasa-arvovaltuutetun toimiston henkilöstöä: Vain yksi mies, loput naisia!
Entäpä Tasa-arvoyksikön virkamiehet? Vain 2 miestä ja (ainakin) toinen näistä profeministi. Tämän profeministin tehtävä kuvaus on: Miehiin ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset.
Herättää kovasti luottamusta, että aito miesnäkökulma tulee esiin...NOT!
Miesten syrjäytymiseen on puututtava
Miten? Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia?
Samaa sukupuolta olevilla pareilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin pareilla
Entä olisiko tärkeää, että eri sukupuolilla olisi samat oikeudet ja velvoitteet?
Esim. nykyisin vain miehille vankilan uhalla pakollinen asevelvollisuus.
Muita konkreettisia ehdotuksia "Feministisen aloitteen" toimenpidelistalle:
1)Kumotaan miehiä sukupuolen perusteella syrjivät lait. Tämä lisäisi tasa-arvoa kummasti.
2) Nostetaan isyys äitiyden rinnalle tasa-arvoiseen asemaan. Niin lainsäädännössä kuin viranomaisten toiminnassakin.
3) Valitaan tasa-arvoelimiin vähintään 40 % miesedustus, enkä tarkoita tällä mitään profeministimiehiä, ja nostetaan miesnäkökulma tasa-arvoiseen asemaan naisasian rinnalle tasa-arvopolitiikassa.
4) mies- ja naisjärjestöille annetaan yhtä paljon rahaa.
5) Erillinen naistutkimus lopetetaan ja siitä säästyvät rahat käytetään ideologisesti sitoutumattoman, tieteellisen tutkimuksen rahoittamiseen.
Näistä voisi aloittaa. Ehdotusten toteuttaminen tekisi Suomesta huomattavasti tasa-arvoisemman ja miellyttävämmän maan asua, niin naisille kuin miehillekin.
Anonyymille. Selvästi olemme tästä asiasta eri mieltä. En voi allekirjoittaa lausettasi "Mahdollisuuksien tasa-arvo on todellista tasa-arvoa." Samalla perusteella voisimme lopettaa koko hyvinvointivaltiomme. Mielestäni tasa-arvoa on paitsi se, että ihmiselle annetaan samat mahdollisuudet, myös se, että heitä ei tämän jälkeen jätetä yksin, heitteille, vaan huolehditaan tasa-arvon toteutumisesta myös myöhemmin elämässä. Ei yhteiskunta ole mielestäni tasa-arvoinen tilanteessa, jossa kaikki kyllä syntyvät tasa-arvoisina, mutta esim. taloudellisista tai alueellisista syistä päätyvät hyvin erilaisiin tilanteisiin.
Tasa-arvoa ei myöskään voi erottaa muusta yhteiskunnasta, muista arvoista. Voi olla, että keinona jokin asia on tasa-arvoisempi kuin jokin toinen, mutta vallitsevassa yhteiskunnassa jälkimmäisellä saadaan kuitenkin tasa-arvoisempi lopputulos. Kumpi on tärkeämpää? Mielestäni lopputulos.
Tätä keskustelua olisi toki mielekkäämpi käydä, kun tietäisi, kenen kanssa argumentteja vaihtaa.
Ja kaiken lisäksi tiedemaailmassa tapahtuu paljon sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Miehiä suositaan hyvin usein tieteellisellä uralla etenemisessä. Surullista, mutta totta.
Hän-miehelle. Olen tässä jo yrittänyt sanoa, ettei aloitteessa tarkoituksella lähdetty kirjaamaan konkreettisia keinoja. Keinoja on monenlaisia eikä mihinkään ongelmaan päde vain yksi ainoa keino. Feministinen aloite on listannut tavoitteita, jotka haluamme saavuttaa. Keinoja on monia, ja niistä saattaa olla erimielisyyttä. Tavoitteista allekirjoittajat ovat sen sijaan yksimielisiä.
"Samalla perusteella voisimme lopettaa koko hyvinvointivaltiomme."
Totesin mahdollisuuksien tasa-arvosta, tiivistäen: Kaikilla ihmisillä samat oikeudet, samat säännöt, samat mahdollisuudet, samat velvollisuudet.
Samat mahdollisuudet koulutukseen eivät toteudu, jos lopetamme hyvinvointivaltion. Yhtäläinen oikeus terveydenhuoltoon ei toteudu, jos lopetamme hyvinvointivaltion.
"Voi olla, että keinona jokin asia on tasa-arvoisempi kuin jokin toinen, mutta vallitsevassa yhteiskunnassa jälkimmäisellä saadaan kuitenkin tasa-arvoisempi lopputulos. Kumpi on tärkeämpää? Mielestäni lopputulos."
Lopputuleman tasa-arvo ei ole tasa-arvoa. Lopputuleman tasa-arvo on pakotettua, abstraktia tilastojen tasa-arvoa.
Todellinen tasa-arvo on yksilötason, yksilöiden välistä tasa-arvoa. Yksittäisten tilanteiden oikeudenmukaisuutta, joissa ihanteellisesti ketään ei nosteta toisen yläpuolelle sukupuolen, iän, etnisyyden tms. perusteella vaan esimerkiksi työhönotto-tilanteissa arvioidun pätevyyden perusteella.
Lyhyenä esimerkkinä seuraava hypoteesi: Valtio Y on aloittamassa mittavan julkisen sektorin tutkimusprojektin uusiutuvan energian mahdollisuuksien kartoittamiseksi. Tutkimusta koordinoimaan haetaan kolmea alan huippututkijaa. Hakijoiden joukosta kolme menestynyttä, ansioitunutta, tunnustettua ja kokemukseltaan ylivertaista tutkijaa nousevat ylitse muiden. He ovat kaikki miehiä. Olisi tässä tilanteessa täysin kohtuutonta edes esittää johonkin "tasa-arvoon" vedoten yhtä paikoista täytettäväksi naishakijalla.
LED-valon keksijä tulee saamaan Nobelin jonkun vuoden kuluttua. Hän olisi voinut olla nainen, hän oli mies.
Jos miehillä, muutaman prosentin kärkiosuudeltaan, on keskimäärin enemmän synnynnäistä lahjakkuutta pyrkiä matemaattisten alojen huipulle, tai taipumusta anti-sosiaalisuuteenkin upoten syventyä jonkin yksittäisen ongelman pakkomielteiseen ratkaisemiseen, niin tietyt rakenteet yhteiskunnassa tulevat aina säilymään miesvaltaisina.
Ja se on tasa-arvoa. Yksilöiden tasa-arvoa. Niin kauan kuin kaikilla on samat mahdollisuudet, tähän tulee pyrkiä.
Ei tiedemaailma ignoroi ketään, joka osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta ja tuottaa poikkeuksellisia tutkimustuloksia. Marie Curielle on aina tilaa. He ovat harvinaisuuksia, joista tapellaan. Mutta jos toisella sukupuolella on enemmän sielun köyhyyttä(?) sulkea muu maailma ulkopuolelleen, tehden palavalla vimmalla väliin 18 tuntistakin työpäivää... niin?
Sama pätee osittain yritysmaailmassa omistautumiselle. Hanna Kaskinen oli yksi harvoja naispomoja Nokialla. Viimeisen julkisuudessa olleen tiedon mukaan hän kouluttautui sairaanhoitajaksi, ja hoitaa nykyään katulapsia Kalkutan karuissa slummeissa. Minusta se on kaunista.
Nimimerkiltäni voisin olla vaikka äänestäjä Varsinais-Suomesta. Vihreämmän, oikeudenmukaisemman ja tiedostavamman maailman puolesta. Mutta ei rationaalisuuden kustannuksella.
"Sini Terävä said...
Ja kaiken lisäksi tiedemaailmassa tapahtuu paljon sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Miehiä suositaan hyvin usein tieteellisellä uralla etenemisessä. Surullista, mutta totta."
Kyllä, näin on. Suomalainen naistutkimus on valjastettu yhteiskunnan varoilla (siis myös miesten verovaroilla) tuottamaan feminististä "totuutta" miesten pahuudesta ja naisten (muka) huonosta asemasta. Lisäksi nämä naistutkimuksen laitokset ovat ottaneet oikeudeksen tehdä naistutkimuksen alla myös kriittistä miestutkimusta feministisestä näkökulmasta.
Tämä kritiikitön naistutkimus on subjektiivista pseudotieteilyä, ei muuta.
Kysyn sinulta, Sini, missä suomessa tehdään miestutkimusta aidosta miesnäkökulmasta ja kuuluuko tämän miestutkimuksen "alle" kriittinen naistutkimus?
Jos ei kuulu, niin miksi?
"Sini Terävä said...
Hän-miehelle. Olen tässä jo yrittänyt sanoa, ettei aloitteessa tarkoituksella lähdetty kirjaamaan konkreettisia keinoja. Keinoja on monenlaisia eikä mihinkään ongelmaan päde vain yksi ainoa keino. Feministinen aloite on listannut tavoitteita, jotka haluamme saavuttaa. Keinoja on monia, ja niistä saattaa olla erimielisyyttä. Tavoitteista allekirjoittajat ovat sen sijaan yksimielisiä."
Listasin tuohon aiemmin aikamoisen listan asioita, joihin olisin toivonut edes sinulta kommentteja jos se ei "feministisen aloitteen" puolesta onnistu. Harmillista, ettet vastaa, vai onko niin, ettei kiusallisista asioista oikeasti edes haluta puhua? Olisin niin toivonut sinulta kommenttia esim. tuohon tasa-arvoyksiköiden "miehitykseen" ja muihinkin asioihin.
Tuossa feminisisessä aloitteessa te olette listanneet joukon vaatimuksia. Kerroit, että ne ovat tavoitteita. Lisäksi kerroit, että keinoja tavoitteiden saavuttamiseen monia, ja niistä saattaa olla erimielisyyttä.
Onko realistista listata tavoitteita jos ei kerro keinoja niiden tavoitteiden saavuttamiseen? Tämä hommahan kaatuu heti siihen kun keinoja ei tuoda julki, kun niistä kuitenkin ollaan heti erimieltä.
"Miesten syrjäytymiseen on puututtava" -sloganit ovat huutoa tuuleen, jos ei edes kerrota mitä syrjäytymis ongelmia on tunnistettu (onko tunnistettu mitään - vai onko tämä laitettu listalle vain näönvuoksi, jotta ei vaikutettaisi niin sukupuolirasisteilta?) ja mitä niille pitäisi tehdä.
Menikö Sini nukkumaan, vai onko liian hankalia kysymyksiä vastattavaksi?
Ovatko kysymykset taas siinä "luokassa" jotka feministisen taktiikan mukaan ns. "vaietaan kuoliaaksi"?
Heips, sinut on mainittu seuraavassa artikkelissa http://www.nakokulma.net/index.php?topic=13350.0
Olen toki tässä välissä pari kertaa mennyt nukkumaan. Elämäni kun ei ole pelkkää bloggaamista, niin en pysty vastaamaan kommentteihin samalla sekunnilla. Esimerkiksi maanantai ja tiistai menivät kokonaan ylioppilaskuntahommissa. Tänään taas olen kipeä. Kansanedustajaehdokkaille ja feministeillekin voisi suoda oikeuden inhimilliseen elämään.
Sini Terävä said...
Olen toki tässä välissä pari kertaa mennyt nukkumaan. Elämäni kun ei ole pelkkää bloggaamista, niin en pysty vastaamaan kommentteihin samalla sekunnilla. Esimerkiksi maanantai ja tiistai menivät kokonaan ylioppilaskuntahommissa. Tänään taas olen kipeä. Kansanedustajaehdokkaille ja feministeillekin voisi suoda oikeuden inhimilliseen elämään.
Toki nukkuakin pitää välillä, ei siinä mitään. Toivoisin kuitenkin, että ehtisit vastaamaan noihin esitettyihin kysymyksiin lähiaikoina. Sekin on jo vastaus, jos ilmoitat, ettet vastaa kysymyksiin.
Inhimillistä elämää tässä toivotaan myös muillekin kuin kansanedustajaehdokkaille ja feministeille.
hän-mies, on ymmärrettävää, että jos henkilö on omaksunut suuren osan katsannoistaan, hän ei ole silloin päätynyt kantoihinsa järkeilemällä tai pitkien pohdintojen kautta ja siksi on aika hyödytöntä odottaa johdonmukaisia perusteluja vaikeisiin kysymyksiin
esim. siihen miltä moraaliselta pohjalta ihminen voi kannattaa tällaisen toimenpiteen http://video.google.com/videoplay?docid=-6584757516627632617&q=circumcision laillisuutta
Alan vähitellen olla siinä kunnossa, että voin yrittää vastailla. Vastaisuuden varalle tiedoksi, arvon anonyymi – loukkaaminen harvoin houkuttaa ketään vastaamaan tai ainakaan kiihdyttämään vastaustahtia.
Miesten syrjäytymisestä. Ongelmia on havaittu paljon. Esimerkiksi itsemurhan tekevistä enemmistö on miehiä, samoin asunnottomista ja alkoholisoituneista. Miesten riski syrjäytyä esim. avioeron jälkeen on selvästi suurempi kuin naisten. Myös peruskoulun jälkeen syrjäytymisen vaara kohdistuu juuri miehiin – esim. pääkaupunkiseudulla on suuri määrä työttömiä, kouluttamattomia nuoria miehiä, joilla on tutkimusten mukaan todellinen riski syrjäytyä, jäädä kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle, pois työelämästä ja pois sosiaalisista verkostoista.
Jos nämä eivät ole ongelmia, ihmettelen suuresti. Keinot syrjäytymisen ehkäisemiseen eivät ole mitenkään helppoja tai itsestään selviä. Oikea suunta lähtee kuitenkin siitä, että ylipäänsä tiedostetaan miesten syrjäytymisriski. Tämän jälkeen syrjäytymiseen voidaan puuttua mm. terveydenhuollossa kohtelemalla ihmistä psyko-fyysisenä kokonaisuutena ja selvittämällä hänen koko tilannettaan, ei vain hoitamalla yhtä yksittäistä vaivaa miettimättä syitä sen taustalla. Myös eri julkisten tahojen yhteistyö on tärkeää. Esim. Kelan, terveydenhuollon, sosiaalitoimen jne. tulisi pitää yhteyttä, jolloin saataisiin kokonaiskuva jonkun ihmisen tilanteesta.
Myös huoltajuuspäätökset ovat osa ratkaisua. En nyt sano, että lapset täytyisi aina antaa isälle, jottei isä syrjäydy. Aika turhan suoraviivaista eikä edes toimivaa. Mutta esim. yhteishuoltajuuksilla tai säännöllisellä tapaamisoikeudella voisi kuvitella olevan kyky pitää mies kiinni yhteiskunnassa.
Mieskiintiöt tasa-arvoelimiin kuulostavat mielestäni hyvältä. Ylipäänsä hyvin monenlaisissa elimissä tulisi pyrkiä sukupuolijakaumaan 40%-60%. Itseäni on ärsyttänyt jo pitkään se, että tasa-arvotyötä tuntuvat tekevän lähinnä naiset. Jos johonkin tasa-arvoelimeen on avoin haku, kas kummaa, hakijat ovat käytännössä kaikki naisia. Pohjimmiltaan tässä tarvitaan asennemuutos; on ymmärrettävä, ettei tasa-arvo ole mitään ”ämmien puuhastelua” vaan työtä, joka koskettaa kaikkia. Sukupuolikiintiöt ovat yksi askel tässä asennemuutoksessa.
Isyyden tukemiseen. On myönnettävä, että isä on aivan samalla tavalla vanhempi kuin äitikin. Keinoja tällä tiellä on mm. vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasan, isyysvapaan pidentäminen ja hoitovapaan korvamerkitseminen (Esim. muistaakseni Islannissa on käytössä malli, jossa kolmannes vanhempainvapaasta on äidin käytettävissä, kolmannes isän ja kolmannes kumman tahansa. Tämä malli voisi olla hyvä Suomessakin) ja vanhempien tasa-arvoinen kohtelu huoltajuuspäätöksissä.
Sitten vielä asevelvollisuudesta. Itse kannatan asevelvollisuudesta luopumista ja siirtymistä valikoivaan asepalveluun, joka koskettaa samoin kaikkia sukupuolia.
Sini Terävä said...
Alan vähitellen olla siinä kunnossa, että voin yrittää vastailla.
Kiitoksia Sini vastauksistasi. Jätit harmillisesti oassan kohdista vastaamatta. Toivon että vastaisit vielä näihin 16.2.2007 viestissäni esittämiini kohtiin:
- Samasta tai samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa
- Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on puututtava
- Ammattialojen segregaatio on purettava
Toivon lisäksi vastinettasi kommentteihini liittyen tähän viimeisimpään viestiisi.
Myös huoltajuuspäätökset ovat osa ratkaisua. En nyt sano, että lapset täytyisi aina antaa isälle, jottei isä syrjäydy. Aika turhan suoraviivaista eikä edes toimivaa. Mutta esim. yhteishuoltajuuksilla tai säännöllisellä tapaamisoikeudella voisi kuvitella olevan kyky pitää mies kiinni yhteiskunnassa.
Tässä kohden, Sini, minulla meinaa jo verenpaine kohota. Puhut, ettei lapsia pitäisi antaa miehille aina, etteivät he syrjäydy. Voi jessus sentään, annettaisiin edes joskus. Miksi naiset saavat lähihuoltajuuden lähes automaattisesti? Oletko edes selvillä mitkä ovat prosentti osuudet miesten ja naisten kesken esim. lähihuoltajuuden suhteen? Et ilmeisesti. Kerron ne kohta. tarjoat ratkaisuksi yhteishuoltajuutta ja säännöllisiä tapaamisoikeuksia miehille, eli taas tätä samaa vanhaa etävanhemman roolia. Tästä on tasa-arvo kaukana. Tekisi hyvää myös naisille olla se etävanhempi. Käytännössähän nykyisin varsin usein päädytään yhteishuoltajuuteen, mutta lähihuoltajuus 82 % tapauksista naisilla. Kuullostaako tasa-arvoiselta? Miehet joutuvat käytännössä taistelemaan huoltajuudesta oikeudessa, naiset saavat sossunämmien suosiollisella avustuksella lähihuoltajuuden "kuin manu illallisen", ilman mitään ponnisteluja.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos teki taas kerran puolueellisen tutkimuksen miesten asemasta huoltajuus asioissa otsikolla: "LASTEN HUOLTORIIDAT KÄRÄJÄOIKEUKSISSA"
http://www.optula.om.fi/37804.htm
"Tutkimus" uutisoitiin näyttävästi otsikoilla: "Isän asema huoltajuus riidassa luultua parempi". Sitten uutisoinnissa puhuttiin että isät saavat lähihuoltajuuden 35% tapauksista. Ei vain huomattu sanoa, että tämä 35% koski oikeudessa käsiteltyjä huoltajuuskiistoja, joita on noin 2000 kpl vuodessa. Kuten em. luvusta huomaat, kyllä lapsen lähihuoltajuus kiinnostaa isejä, mutta he vain joutuvat taistelemaan aika rankastikin saadakseen edes vähän oikeutta.
Hieman lukuja tuosta OPTULAN "tutkimuksesta" sekä hiukan näiden OPTULAN väitteiden ja lukujen analyysiä
OPTULA:
"Ensiratkaisuissa kahdeksassa
tapauksessa kymmenestä lapsi oli määrätty asumaan äidin luokse ja vain joka seitsemännessä tapauksessa oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Noin 10 prosentissa tapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että osa lapsista asuu äidin luona ja osa isän luona."
---
Kommenttini:
Kun pari eroaa päätyvät lapset 82 % ( sosiaalitoimi ) tai 80 % ( oikeuslaitos ) todennäköisyydellä äidin lähihuoltajuuteen, ja isänä sinulla on tässä "seitsemäsosan", eli 13 % mahdollisuudet saada lapsesi lähihuoltajuus (sosiaalitoimen kohdalla ilmeisesti vielä paljon huonommat).
Silti Optulan "Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa"- tutkimuksen tehneet naistutkijat kehuvat "oikeuslaitoksen tasapuolisuutta" vanhemmuuden suhteen, ja kertovat että "Tutkimustulosten perusteella isillä on
siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä."
Huomaa tuo tutlkijoiden käyttämä oikeuskäytännönkin -termi.
Se on ristiriidassa totuudenkanssa.
Miten se että sinulla on jo alun alkaen 13% vanhemmuus voisi tarkoittaa että "isillä on
siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä"?
OPTULA:
"Vastaavasti avioeron lasta koskevissa liitännäisvaatimuksissa päätös lapsen
yhteishuollosta oli tavallisin. Tuomioistuin oli päätynyt lapsen huollon uskomiseen
molemmille vanhemmille yhteisesti seitsemässä tapauksessa
kymmenestä. Viidesosassa tapauksia oli päätetty lapsen huollon uskomisesta
yksin äidille. Yhdessäkään lapsen huoltoa koskevassa liitännäisvaatimuksessa
ei ollut tehty päätöstä lapsen huollon uskomisesta yksin isälle."
Kommentti:
Miten tuokaan sitten voisi tarkoittaa että "isillä on
siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä"?
Muuta kommentointia tutkimuksesta:
Huoltajuusriitoja on oikeudessa siis noin 2000 kpl per vuosi.
Miksi on tutkittu noin 2000 tuomioistuimessa vuosittain ratkaistuista vain 529 tapausta?
Vastaus:
Jotta saataisiin koko tilastosta väärä, tarkoitushakuisen positiivinen kuva, että joka kolmannessa (=1/3) tapauksessa lasten huolto uskotaan isälle. Tähän tutkimukseen on varmasti haalittu kaikki ne tapaukset, joissa lapset on määrätty isälle. Sen lisäksi joukkoon on otettu muita tapauksia, jotta saadaan edes hiukan totuutta muistuttava tulos.
Miten näistä päästään Sini lähellekään molempien vanhempien tasa-arvoista kohtelua huoltajuusasioissa?
kirjoitit Sini kauniisti isyyden tukemisesta, et kuitenkaan kovinkaan laajasti. Listaan oheen joitakin asioita jotka parantaisivat isyyttä ja sen ymmärtämistä.
Suomessa koko perhepolitiikka on pelkkää äitiyspolitiikkaa, jossa naisen oikeudet ovat kaikkien muiden oikeuksien yläpuolella.
Isyyden huono arvostus johtuu pitkälti naisten asenteista isyyteen ei niinkään siitä, että miehiä ei isyys kiinnostaisi. Äitimyytin yksi varjopuolista on käsitys siitä, että naiset ovat automaattisesti parempia vanhempia ja siten naisilla on oikeus päättää siitä, millainen miehen isyys perheessä on.
Äitimyytin purkamiseen tarvittavia keinoja:
- vaikutetaan naisten asenteisiin suhteessa isyyteen, eli mies saa itse määritellä isyytensä ja luoda itsenäisesti suhteen lapseen ilman naisen välittäjän roolia
- Tunnustetaan se, että isyys on lapselle aivan yhtä tärkeää kuin äitiyskin
- isyyden tärkein tehtävä on luoda suoraan suhde lapseen omilla ehdoillaan, isyyden tärkein tehtävä ei ole äitiyden tukeminen. Äitiyden tukeminen kuuluu parisuhdeasioihin ei isyysasioihin
- Yhteiskunnan tulee luoda perhepolitiikkaa joka tukee kaikkia perheenjäseniä jokaisen yksilöllisistä tarpeista. Nykymuotoinen perhepolitiikka joka keskittyy pelkästään äitiyden tukemiseen pitää muuttaa. Äiti ei ole perhe vaan yksi perheen jäsenistä
- Isyyden asiantuntijuus sinne minne se kuuluukin eli miehille. Nainen ei voi olla isyyden asiantuntija niinkuin mieskään ei voi olla äitiyden asiantuntija
- Yhteiskunnallinen isyyskeskustelu on täysin sivuraiteilla kun keskustellaan siitä, että onko isyys tärkeää vai ei (esim. hedelmöityshoitokeskustelu). Pitäisi keskustella siitä, mitä voimavaroja isyydellä on tarjota lapselle.
Nämä muutokset ovat nimenomaan paljon naisten asenteista kiinni, halutaanko säilyttää äitimyytti vai uskaltavatko naiset tunnustaa, että isyys on oikeasti yhtä tärkeää kuin äitiyskin ja alkaa toimimaan tämän käsityksen mukaan.
Lopuksi:
Katsoitko Sini eilen (27.2.2007) Ajankohtaisen Kakkosen? Siinä oli teemana AKKAVALTA ja keskustelijoina tavallisia naisia ja feministejä. Aika monen naisen suusta kuultiin, että he kannattavat tasa-arvoa, mutta eivät feminismiä, koska feminismi ei aja tasa-arvoa. Aika mielnkiintoista, eikö Sini?
Ohjelmassa julkistettiin myös Taloustutkimuksen tekemiä kyselytutkimuksen tuloksia.
Nuorten naisten suhtautuminen feminismiin osoittautui kriittiseksi. Alle 35-vuotiaista naisista 70 prosenttia vastasi kieltävästi väittämään ”pidän itseäni feministinä”. Nuoret naiset olivat hieman kriittisempiä kuin vanhemmat ikäluokat.
Väittään ”en ymmärrä koko naisasiavouhotusta, suomessa naisilla on asiat hyvin.”
Vastattiin seuraavasti:
Nuoret naiset: kyllä 52%
kaikki kaiset: Kyllä 54%
Miehet: kyllä 60%
Kaikki vastaajat: kyllä 57%.
http://www.yle.fi/a2/
Kyselytutkimuksen tulokset:
http://www.yle.fi/a2/kuvat/tutkimustulokset_web.jpg
Jään Sini odottelemaan vastaustasi ja kommenttejasi.
Nyt vain ihan lyhyesti täsmennys sanomisiini, sillä taisin olla aika epäselvä tuossa huoltajuusasiassa. Haluan nimittäin ehdottomasti, että isät saavat useammin lasten lähihuoltajuuden ja että vanhempia kohdellaan tasa-arvoisesti huoltajuuspäätöstä tehtäessä eikä niin, että äiti on jotenkin sääntö ja isä vain poikkeus. Tästä mainitsin isyyden tukemisen kohdalla, mutta kieltämättä - tuo syrjäytymiskohta kuulostaa turhan suorasukaiselta.
Yritin siis sanoa, että syrjäytyminen ei saa olla *ainoa* syy antaa huoltajuus isälle. Ei siis näin "Tämä mies saattaa syrjäytyä. Annetaan lapset hänelle pohtimatta vanhempien mahdollisuuksia huolehtia lapsista." On nimittäin mahdollista, että pahassa syrjäytymisriskissä elävä mies ei pystyisi huolehtimaan lastensa lähihuoltajuudesta. Tällöin tuo yhteishuoltajuus ja säännöllinen tapaamisoikeus on varmastikin hyvä ratkaisu.
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä nämä miesasia-aktivistit, jotka tuntuvat ajattelevan, että naisten tasa-arvo olisi jotenkin miehiltä pois.
Ihan oikeasti, onko se tasa-arvo niin pelottavaa? Taitaa olla.
Me nyt satumme elämään maailmassa, jonka tosiasioita ovat lasikatto, palkkaepätasa-arvo, miesten naisiin kohdistama väkivalta ja pelon maantiede. Aika laput silmillä saa kulkea, jos ei huomaa, kuinka tämä on edelleen miesten ehdoilla
pyörivä paikka.
Mustaa voi toki väittää valkoiseksi (sitähän tämä "me miehet vasta ollaankin niin sikasyrjittyjä" -retoriikka on), mutta jos kyse ei olisi vakavasta asiasta, se se lähinnä hymyilyttäisi.
Tämä kitinä miesten kohtaamista tasa-arvo-ongelmista asettuu perspektiiviin, kun muistetaan historiallinen konteksti: kun joitakin vuosituhansia miehet ovat järjestäneet yhteiskuntaa siten, että "me hoidamme TÄRKEÄT asiat, kuten valtion, talouden ja sodan, naiset hoitakoot toisarvoiset asiat, kuten kodin ja perheen", mistäköhän mahtaa johtua, jos yhteiskunnassamme vallitsee näkymätön oletus, että äiti on se parempi hoivaaja lapselle? Haloo, miehet! Me olemme tehneet sen ihan itse itsellemme!
Jos mies tänä päivänä ihmettelee, miksei miestä pidetä yhtä itsestään selvänä perheen/lasten hoivaajana kuin naista, niin silloin on jo ruvennut näkemään sukupuolirakenteiden ja -roolien yli, mikä on sinänsä kiitettävää. Juuri tästä sukupuoliroolien purkamisesta minun mielestäni feminismissä on kyse.
Miltei hassua (vaikka sinänsä traagista), on myös se ristiriitaisuus, joka näissä miesasiamiesten vihakommenteissa toistuu.
Esimerkikki: nämä suostuvat näköjään myöntämään kyllä, että voi olla huono juttu, jos jokin yhteiskunnallisesti vaikuttava ammattikunta koostuu painotetusti yhden sukupuolen edustajista. Mutta tämä suostutaan näkemään vain silloin, jos kyse on naisvaltaisesta alasta (esimerkkinä taisi tulla opettajat) - sen sijaan se, että miehet nyt pikkuisen vain sattuvat miehittämään politiikan, talouden ja tieteen johtopaikat, sivuutetaan olankohautuksella. Tai, mikä vielä falskimpaa, yritetään
selittää "luonnolliseksi" / "biologiseksi" / "pätevyydestä johtuvaksi" ...tai mitä näitä oikean äärilaidan suosikkiselityksiä nyt olikaan.
Ilmeisesti miehet ovat niin perkeleesti pätevämpiä, että sillä selittyy esimerkiksi miesten lähes 90 % osuus kunnanjohtajista.
Mitenkään kyse ei toki voi olla hyvä veli -verkostoista, "politiikka on miesten hommaa" -asenteesta ja syvään juurtuneesta "naiset kelpaavat politiikassa vain seinäkoristeiksi" -meinigistä vanhoissa puolueissa.
Eläköön johdonmukaisuus!
Minusta sukupuoliroolien purkaminen ja tasa-arvoinen maailma sukupuolesta riippumatta on myös meille miehille suunnattoman vapauttava tavoite. Eikä se ole tippaakaan miehiltä pois, ellei menetykseksi lasketa alun perinkin epäoikeutettuja valta-asemia. Tasa-arvo ei ole nollasummapeli, vaan siinä voittavat kaikki.
Terävä:"Jos positiivisella syrjinnällä päästään kohti suurta tavoitetta eli kaikille ihmisille tasa-arvoista yhteiskuntaa, se on mielestäni hyväksyttävää."
Anteeksi, että tartun vain tähän, mutta on pakko kysyä: Tarkoitus pyhittää keinot?
'Aloitteen kärkihahmoina ovat meiltä Heidi Hautala, demareilta Maarit Feldt-Ranta, vasemmistoliitosta Annika Lapintie, kokoomuksesta Sari Sarkomaa ja rkp:stä Stefan Wallin.'
Miten tässä ryhmässä toteutuu tasa-arvo kun lähes kaikki on naisia?
t uuno
Lähetä kommentti
<< Home