Kohteita, katseita

Kohde. Olin äsken taas sellainen, ja voin sanoa, että olen melkoisen kyllästynyt. Se, että olen nainen, ei anna oikeutta suhtautua minuun kuin johonkin esineeseen, jota saa tuijottaa, osoitella ja jolle saa viestiä mitä tahansa. Tähän ei anna oikeutta myöskään se, että mulla on pitkät vaaleat hiukset ja usein hame. Ei.

En käy lenkillä saadakseni kuulla vislauksia. En matkusta junalla päätyäkseni osaksi miesporukan puheita ja eleitä. Kaula-aukkoni tarkoitus ei ole saada alustajaa tuijottamaan rintojani. En käytä kesävaatteita kuullakseni huuteluja. Enkä ole ehdolla vaaleissa saadakseni kahvi- tai kynttiläillalliskutsuja.

Tämä pätee niin valkoisiin kuin mustiin, pohjoismaisiin kuin arabimiehiinkin.

Raivostuttaa. Flirttailu on kivaa. On mukavaa saada hauskoja ja asiallisia kommentteja ja kehuja ulkonäöstä. Ja kyllä katseetkin joskus imartelee. Mutta se ei oikeuta mitään. Kaikilla pitää olla oikeus juosta kesällä kaupungissa, kävellä omissa ajatuksissaan tai kertoa mielipiteistään ilman että tulee esineistettyä.

Tiedättekö miehet, asia, jota ehkä pidätte kohteliaisuutena voi tuntua todella alentavalta, esineellistävältä ja loukkaavalta?

Ei ei ei. En suostu, en alistu. Enkä halua, että muutkaan naiset joutuvat loputtomasti olemaan kohteita, alistettuja, riisuttuja.