Tasa-arvoa Pohjolassa

Suomessa on noussut kohu, melkeinpä pieni kriisi siitä, että yksi tuoreista mepeistämme on kehdannut tulla raskaaksi kertomatta tästä äänestäjilleen. Kumma kyllä, eräs toinenkin meppimme on saamassa samoihin aikoihin lapsen. Tästä ei mitään kohua ole syntynyt. Kas vain, ensin mainittu meppi sattuu olemaan nainen ja toinen mies.

Lähipiirissäni on tulossa vauva lasketulla ajalla marraskuun loppu. Vauvan olisi siis tarkoitus syntyä ilmeisesti joitain viikkoja ennen Mannerin pienokaista. Raskauden alussa muutama viikkokin on merkityksellinen. Keskenmenon riski on suurin ennen 12. viikkoa. Vasta ohi 2o. viikon vauvalla on mahdollisuuksia selvitä hengissä kohdun ulkopuolella. Kuinka moni kertoo edes vähän kaukaisemmille kavereille raskaudestaan ennen näitä viikkoja? Kuinka monesta on kohtuullista, että raskaudesta pitäisi kertoa ventovieraille ennen näitä viikkoja?

Kohtuullisuus on yksi kysymys. Laillisuus on toinen. Europarlamentaarikon työ on viiden vuoden määräaikainen työpesti. Siihen valitaan hieman poikkeuksellisella tavalla mutta kyllä kyse työstä on. Ja kappas vain: mahdollinen raskaus ei saa vaikuttaa työhönottoon eikä siitä ole työnantajalla oikeutta kysyä.

Mannerin kritisoijat ovat itkeneet sen perään, että äitiysloma sijoittuu kauden alkuun ja voivoivoi kaikki tärkeät suhteet jäävät luomatta. No, mepin työ alkoi jo, joten eiköhän se Manner ehdi joitain suhteita ennen marraskuutakin luoda. Jos suhteet ovat se keskeinen juttu mepin työssä, mistä muusta niitä haittaavasta olisi äänestäjille pitänyt kertoa? Ranskan kielen taidon puutteesta? Tavasta retkahtaa ryyppäämään? Aikomuksesta viettää jokainen vapaahetki kotimaassa?

Naapurimaamme Tanska on myös kunnostautunut tasa-arvorintamalla. Juuri ennen kansainvälisen hlbt-festarin alkua kolme homoa on hakattu sairaalakuntoon. Poliisi epäilee viharikosta. Tanskassa. Valitettavasti edelleen näyttää löytyvän ihmisiä, joille on mahdotonta kunnioittaa toisen ihmisoikeuksia: oikeutta koskemattomuuteen, oikeutta seksuaalisuuteensa ja sen ilmaisuun, kokoontumisvapautta. Mitä niin vaikeaa siinä voi olla?

Valitettavasti seksuaalivähemmistöihin kohdistuvat rikokset kertovat karua kieltään myös yhteiskunnasta laajemmin. Haluaisin ajatella, että rikoksia tekevät muutamat hourupäät. Pahoin kuitenkin pelkään, että taustalla on myös mm. kouluissa esiintyvää asenteellisuutta. Tie tasa-arvoon on pitkä Tanskassakin.

Loppuun vielä tasa-arvoa vähän erilaisesta Pohjolasta: Pohjois-Korea on kieltänyt naisilta housujen käytön. Mitä se kommunismi sanoikaan tasa-arvosta?

Rekisteriä rekisterin perään

Kun koto-Suomessa on saanut harmistella passirekisterin käyttöönottoa, Ruotsissa haikaillaan toisenlaisten rekisterien perään: hallituksessa olevat kristilliset ovat ehdottaneet rekisteriä abortin tehneistä naisista. Onneksi muilla hallituspuolueilla on ainakin vielä järkeä vastustaa esitystä.

Ajatus tuntuu absurdilta. Tuskin yksikään nainen tekee aborttia huvikseen. Naisella on oikeus omaan ruumiiseensa ja oikeus tehdä sitä koskevia päätöksiä. Olisiko rekisteri askel aborttioikeuden rajoittamiseen vai mitä sillä tehtäisiin? Moralisoitaisiin naisia näiden käydessä lääkärissä?

Lomaolo - itse kullakin

Vaalirahasotkua jaksettiin ihmeen pitkään vielä juhannuksen jälkeen puida. Nyt vauhti alkaa kuitenkin hiipua. Jotenkin kummassa esimerkiksi Vanhasen valehtelut - tai siis, ööh, unohtelut - ovat jääneet pois otsikoista ja on keskitytty vain Kevaan. Toki siinäkin on selvitettävää mutta silti tuntuu oudolta, kuinka helpolla Vanhanen loppujen lopuksi pääsi. Muistellessa kuuden vuoden takaisia tapahtumia ei voi välttyä ajatukselta, olisiko lopputulos ollut sama, jos Vanhanen sattuisikin olemaan nainen.

Vaan enpä voi syytellä mediaa ja poliitikkoja kohun hiipumisesta. Selvä tarve lomatauolle on havaittavissa omalla kohdallanikin. Kun koko kevään tekee käytännössä pelkästään jollain tavalla politiikkaa, tulee loman alkaessa sellainen olo, ettei oikeastaan ole kummemmin mitään repäisevää sanottavaa. Puhe auringosta tai sen puutteesta, hyvistä kirjoista ja jäätelöstä tuntuu ihan riittävältä. Eihän näin pitäisi olla. Vallan vahtikoiran pitäisi räksyttää heinäkuussakin ja poliitikkojen vähintään reagoida maailman tapahtumiin. Näin pitäisi kunnioituksesta äänestäjiä kohtaan. Valheista ei pitäisi päästä livahtamaan vain lomakauden takia.

Toisaalta taas poliitikkojenkin aivot tarvitsevat pätkän, jolloin ne saavat tuulettua. Eivät ne uudet ajatuksetkaan kiireessä ja stressissä synny. Raukeina kesäaamuina voi olla hyväksi itse kullekin avata lehti, jonka suurin uutinen koskee sinilevää tai sorsanpoikasia. Voi olla hyvä antaa maailman rullata eteenpäin ilman omaa osallistumista tai tarkkailua. Ja jos asia on ollut tärkeä, voi siihen palata elokuussakin. Jos yhteiskunnan tahtia ei keinotekoisesti pidettäisi niin kovana, että uutinen vanhenee päivässä, ei kuukausi oikeasti olisi aika eikä mikään vaikkapa sitten poliittisen skandaalin kypsyä.