Joulurauhaa

En tänä vuonna lähettänyt joulukortteja kenellekään. Kävin sen sijaan tekemässä Unicefin kautta lahjoituksen Etiopian nälkää näkeville lapsille. Rauhaisaa ja lämpöistä joulua kaikille!

Yleisankeutta

Ei ole lunta.

Aurinkoa ei ole näkynyt viikkokausiin.

Turku purkaa taas vanhoja taloja.

Koko ajan palelee.

Kahviloissa on kallista.

Ensimmäinen joulu eri paikassa siskon kanssa.

Pitää muistaa pakata hammasharja, kun lähtee Helsinkiin.

Väsyttää.

Loputon tarve syödä makeaa.

Ateriatuki ei nouse.

Kukaan ei pidä sylissä peiton alla.

On paljon kiinnostavia asioita, joihin perehtyä, muttei huvita.

Kukunor ja Kalahari

Kävin eilen katsomassa Putoavia enkeleitä -elokuvan. Elokuva kertoo Aila Meriluodon ja Lauri Viidan elämästä pariskunnan kuvitteellisen Helena-tyttären kautta.

Elokuva oli vaikuttava. Surullinen ja rankka, mutta hyvä. Tiesin pääpiirteittäin Meriluodon ja Viidan suhteesta ja Viidan sairaudesta mutta elokuva konkretisoi asian aivan eri tavalla. Yhä nykyään elää melko vahvana "luovan neron" -myytti: tositaiteilijuuteen katsotaan jopa kuuluvan jonkinlainen hulluus, sairaus, alkoholismi tms. Harvoin tässä yhteydessä mietitään, kuinka vaikeaa tuollainen elämä on ihmiselle itselleen tai hänen läheisilleen. Jos kärsimys tajutaan, ajatellaan helposti, että se on luovuuden hinta.

Eipä ole. Uskon vankasti siihen, että terve ihminen voi olla luova, että luovuus ei synny tuskasta tai sairaudesta vaan ajasta olla ja ajatella. Toki varmasti itse kukin on törmännyt tilanteeseen, jossa sisällä oleva paha olo on pakko saada jollain tavalla ulos: kirjoittamalla, maalaamalla, tanssimalla, huutamalla. Ei kuitenkaan voi olla niin, että taitelijuuden tai luovuuden oletetaan vaativan tuskaa ja pahaa oloa. Taiteilijuus tarvitsee enemminkin yhteiskunnan tukea (rahoitusta, työtiloja jne.) kuin palavaa kärsimystä. Taide on taidetta ja sairaus sairautta. Jälkimmäistä tulee hoitaa, jos se haittaa elämää - ei ajatella, että luovan ihmisen on ristinsä kannettava.

Hyvää ihmisoikeuksien päivää!

Tasan 60 vuotta sitten allekirjoitettiin YK:n ihmisoikeuksien julistus. Sen jälkeen on tapahtunut paljon edistystä mutta ei riittävästi. Vaikka muuten nämä eivät motokseni sovikaan, ihmisoikeuksien kohdalla "enemmän, nopeammin, paremmin" tai "kaikki mulle (ja muille) heti" ovat täysin valideja vaatimuksia. =)

Julistusta pääsee tänään juhlistamaan usealla paikkakunnalla - ja samalla voi vaatia parempaa. Turussa on kuudelta perinteinen Amnestyn kynttiläkulkue (lähtö tuomiokirkolta) ja sen jälkeen keikka Bar Kukassa, jossa pääsee ihastelemaan myös ihmisoikeusjulistenäyttelyä. Vastaavia tapahtumia on lukuisilla muillakin paikkakunnilla. Tässä tiedossani oleva tapahtumalista:

Helsinki 10.12.
Ihmisoikeuksien julistuksen syntymäpäiväjuhlat ja Amnestyn Kynttiläpalkinnon jako Kirjasto 10:ssa klo 14-18. Syntymäpäivätervehdyksiä kirjailijoilta ja muusikoilta. Valokulkue Kiasman aukiolta klo 18. Mukana Tuliryhmä Polte.

Tampere 10.12.
Valokulkue keskustorilta klo 18.30 ja Know Your Rights -klubi ravintola Klubilla. Live: Rattus, Aivolävistys, Day Eleven.

Turku 10.12.
Valokulkue Tuomiokirkolta klo 18. Know Your Rights -klubi Bar Kukassa klo 19. Live: Kirahvi nimeltä Tuike, Pink Moon, Kaappo & Kimi. Human Rights -visa.

Jyväskylä 12.12.
Valokulkue Aren aukiolta klo 20. Know Your Rights -klubi Ilokivessä yhteistyössä Hulinaklubin kanssa klo 21. Live: The Capital Beat, Hulina-DJ:t Terppeli, Jucci82, Moneyshot ja Poire Willams. Musavisa.

Kuopio 10.12.
Know Your Rights -klubi ravintola Introssa. Live: Neufvoin, Aukea ja Huggetsukker.

Oulu 10.12.
Valokulkue Toripoliisin patsaalta klo 18. Iltajatkot ravintola Tervasoihdussa. Live: Kuuradio, Huutomerkki ry:n runoilijat. Juontaa Ville Ruumensaari.

Itse en valitettavasti pääse marssimaan. Kuudelta alkaa edustajiston kokous - eikä ole mitään syytä olettaa sen loppuvan aikaisin. Menkää te muut puolestani!

Hiljaisuus, tyhjyys

Erosimme sunnuntai-iltana. Seurustelumme kesti päivälleen kolme vuotta ja seitsemän kuukautta. Itkin viikonloppuna paljon. Nyt en tunne mitään. Olo on tyhjä ja täysin välinpitämätön, mikä on minulle jokseenkin harvinaista. Toivon tunteiden tulevan, minkä tahansa tunteiden. Tännekin kirjoitan lisää siinä vaiheessa, kun jotkut asiat alkavat kiinnostaa. Toivottavasti se tapahtuu pian.