Keskustelu voi tarkoittaa myös vähemmistössä olemista

Luin aamun Hesarista nuorehkon oikeustieteilijän haastattelun. Nainen oli opiskellut perustutkintonsa Suomessa ja tohtoroitunut USAssa, jossa toimii nyt apulaisproffana. Artikkelissa pisti silmään viime aikoina yleistynyt argumentti: "tästä ja tästä aiheesta ei saa käydä Suomessa keskustelua." Tällä kertaa ei siis puolustettu lukukausimaksuja, haluttiin vain avata keskustelua niistä, kun nyt Suomessa ei aiheesta saa puhua.

Sinänsä argumentti on nerokas. Sillä käyttäjä antaa itsestään kuvan demokraattisena ja avoimena ihmisenä, jolla ei ole tabuaiheita. Vastustajat taas ovat änkyröitä, jotka ovat lukkiutuneina juoksuhautoihinsa kieltämässä keskustelua.

Argumentti vain monesti on valheellinen. Tuntuu, että sitä käytetään silloin, kun on havaittu, että enemmistö on eri mieltä kuin itse. Esimerkiksi lukukausimaksuista on kyllä viime vuosina käyty keskustelua (itsestäni tuntuu, että jopa erittäin paljon) mutta enemmistö keskustelijoista nyt vain sattuu vastustamaan lukukausimaksuja. Keskustelun luonteeseen kun kuuluu, että ihmiset voivat olla eri mieltä ja omine mielipiteineen voi jäädä myös vähemmistöön. Se on sitä paljon kaivattua keskustelua.

Puoluekokoustelua

Olipa melkoinen puoluekokous. Anni tuli lopulta valittua puheenjohtajaksi (jo sitä neljä vuotta odoteltiin=)), saatiin hyvät varapuheenjohtajat - Mari, Oras ja Jyrki - ja hyväksyttiin puolueen ensimmäinen strategia. Olin itse mukana melkein kaksi vuotta istuneessa strategiatyöryhmässä, ja täytyy sanoa, että mielestäni paperi on mainio. Nyt kun vielä meiltä löytyy halu todella toteuttaa se.

Minut valittiin puoluehallitukseen. Valtuuskuntaan tulikin jo kahden kauden rotaatio täyteen. Vinolaisia saatiin hyvin eri paikoille: Amu valtuuskunnan varapuheenjohtajaksi, minä ja Touko puoluehallitukseen ja suuri määrä tyyppejä valtuuskuntaan. Vinolaiset pitivät myös järjestönä mitaten selvästi eniten ja erittäin laadukkaita puheenvuoroja. Jee, ollaan hyviä. =)

Tässä omat puheenvuoroni:

Vinon linjapuhe poliittisessa keskustelussa (puheaika kaksi minuuttia):

Hei ystävät.

Viime aikoina ei ole ollut pelkästään helppoa olla nuori. Nuoriin kohdistetut vaatimukset ovat suuria. Vai mistä muusta kuin yhteiskunnan vaativuudesta kertoo se, että korkeakouluopiskelijoista neljännes kärsii mielenterveysongelmista?

Tänä keväänä sukupolveen liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti esillä. Eläkeuudistus nostatti tunteita eri ikäisissä – mutta kaikille nuorille taisi olla selvää, että meidän eläkeikämme tulee olemaan paljon nykysuunnitelmia korkeampi. Kun eläkeikää ei saatu nostettua, lastattiin entistä enemmän paineita työuran alkupäähän – nuorille. Toiselta asteelta olisi ponkaistava suoraan korkeakoulutukseen, joka olisi suoritettava viidessä vuodessa, samalla työkokemusta hankkien. Opintotukea uudistetaan, jotta me kaikki varmasti valmistuisimme määräajassa. Lisää rahaa tähän ei kylläkään ole luvassa. Ei sitten kenellekään tullut mieleen, että vika voisi olla opintotuen määrässä, ei rakenteessa?

Talouttamme heiluttava lama on useallakin tavalla erilainen kuin viimeksi. Yksi keskeinen ero on se, että korkeakoulutettuja on selvästi enemmän työttömänä. Jo vuosia opiskelijat ja vastavalmistuneet ovat saaneet tottua työelämän epävarmuuteen. Nyt meitä prekaareja odottaa myös työttömyys.

Kauan on puhuttu vanhemmuuden kustannusten jakamisesta tasan työnantajien kesken, jottei nuoria naisia syrjittäisi työmarkkinoilla. Mitään ei silti ole tapahtunut. Pitkään on vaadittu ammattiyhdistysliikkeeltä heräämistä pätkätyöläisten arkeen. Turhaan. Nuorten mielenterveysmäärärahoista on saatu tapella joka vuosi eivätkä ne vieläkään ole riittävällä tasolla.

Jos nuoret todella ovat tärkeä osa yhteiskuntaa, jos meidän tulee kantaa kaikki vastuu ilmastomuutoksen seurauksista ja eläkepommista, jos me olemme ”tulevaisuuden toivoja”, tulee sen jollain tavalla näkyä myös nykypoliitikkojen toiminnassa. Ikuisesti eivät nuoret voi odottaa.

Kannatuspuheenvuoro Marille vpj-kisassa (puheaika yksi minuutti):

Heipä hei jälleen.

Mielestäni tämä puolue tarvitsee Mari Puoskarin varapuheenjohtajakseen. Olen ollut jäsenenä Marin vetämässä strategiatyöryhmässä ja voin sanoa, ettei tule mieleen ketään, joka olisi vetänyt strategiatyötä paremmin. Tulevalla kaksivuotiskaudella huomenna hyväksyttävä strategia on tarkoitus panna toimeen. Eikö olisi haaskausta jättää valitsematta toimeenpanotyöhön henkilö, joka tuntee strategian paremmin kuin kukaan?

Yksi tulevien vuosien keskeisistä tavoitteistamme on puolueen jäsenmäärän kasvattaminen. Vinolla on tässä puoluekokouksessa toiseksi eniten edustajia Uudenmaan jälkeen. Mari on ollut yksi voimahahmoista nykyisen Vinon alkuaikoina. Mari laittoi Vinon jäsenjärjestöjen perustamistyön alkuun ja on yksi syy siihen, että Vinon jäsenkasvu on ollut vahvaa koko 2000-luvun. Tätä taitoa tarvitaan puolueessakin.

Mari on erittäin pätevä ja motivoitunut puoluetoimija. Tämän lisäksi Mari on helposti lähestyttävä ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että Mari on sisimpäänsä asti vihreä. Mari on vahvasti aatteellinen henkilö, maailmanparantaja, joka haluaa murskata lasikaton ja pysäyttää ilmastomuutoksen. Mari on oikea ihminen oikeassa paikassa toimiessaan varapuheenjohtajana.

Eurovaalit lähestyvät

Vihreät julkaisivat imagomainoksensa. Tämän lisäksi kadun varsille tulee toki tuttupärstägalleria kaikkine mainioine ehdokkaineen.

Yleismainokset ovat mielestäni aika passeleita. Vähän provoisoivempia voisivat toki olla - edes osa - mutta mukavan erilaisia ja kauniita.

Tietoturva-asiaa

Olin eilen tilaisuudessa, jossa tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio esitteli näkemyksiään siitä, miksi Suomeen tarvittaisiin erillinen tietoturvalaki. Esiin nousi kiinnostavia pointteja, kuten:

- tietoturvaan liittyvät kysymykset koskettavat ihmisoikeuksia (tästä mm. EIT:n päätöksiä) eikä niissä pitäisi siksi olla harmaita alueita

- globaalilla tasolla monet muut maat ovat jo reagoineet tietoturvan haasteisiin ja Suomi on tätä menoa "nukkumassa onnensa ohi" (lainaus Aarniolta)

- yritysjohtajien yms. on tällä hetkellä liian helppoa paeta vastuuta tietoturvaan liittyvissä ongelmakysymyksissä ja siirtää päätökset ja syy atk-yksiköille, kun ei ole selviä pykäliä tai juurikaan riskiä jäädä kiinni

- lainvalmistelu on tällä hetkellä sirpaleista --> vaikka tietoturvaan liittyviä kysymyksiä pitäisi huomioida hyvin monenlaisessa lainsäädännössä, tätä ei nyt tehdä tai tehdään hyvin vaihdellen

- tuomioistuinten ja syyttäjien tietoturvaosaaminen on tällä hetkellä heikkoa, kun ei ole selkeää lainsäädäntöä

- identiteettivarkautta ei ole kriminalisoitu

- hallinnonalojen välinen työnjako ei ole selvää eikä näytä olevan selvenemässä eri ministeriöiden nokkimiskisan takia

- kansalaiset pitäisi saada alamaisista asiakkaiksi --> kaikilla tulee olla oikeus laadukkaisiin ja tietoturvallisiin palveluihin, myös eri vähemmistöillä

- kenelläkään ei ole tällä hetkellä kokonaiskuvaa tietoturvan tilasta

Aarnion mukaan olisi selvä tarve tietoturvalaille, jossa määriteltäisiin sekä velvoitteet, oikeudet että sanktiot. En ole mikään asiantuntija tällä alalla mutta perustelut kokonaisuudessaan kuulostivat kyllä sen verran vakuuttavilta, että uskon itsekin tällaiselle laille olevan tarvetta. Ei ole mitään järkeä siinä, että tietoturvalainsäädäntö on ensinnäkin puutteellista ja toisekseen hajallaan eri laeissa, joista sitä on monesti erittäin hankala löytää, varsinkin jos lain nimikin tuntuu viittaavan johonkin ihan muuhun. Ilmeisesti kovin monet päättäjät ja virkamiehet elävät edelleen maailmassa, jossa erilaiset sähköiset viestintä- yms. palvelut ja ratkaisut ovat jokin pieni erillinen saareke jossain eivätkä olennainen osa jokaisen arkipäivää.