Piilopuoluetukea ja piilopuoluetukea

Tämän päivän Hesarissa oli melko erikoinen näkökulma puolueiden rahoitukseen. Tampereen kauppakamarin toimitusjohtajan Tommi Rasilan mielestä on ongelmallista se, että kunnallisten luottamushenkilöiden palkkioista menee ns. puolueveroa eli paikallisyhdistys perii jonkin sovitun prosenttiosuuden palkkiosta. Rasila kutsuu tätä piilopuoluetueksi.

Vaikka puolueiden rahoituksessa on tällä hetkellä totta tosiaan paljon hämärää ja epäselvyyttä, en oikein osaa pitää tätä puolueveroa niin kovin suurena ongelmana. Kunta maksaa luottamushenkilöilleen tietyn palkkiosumman. Tämän summa on vakio, sen suuruuteen ei siis vaikuta se, meneekö palkkio kokonaan luottamushenkilölle vai osin jollekin muulle taholle. Kyse ei siis ole siitä, että kuntien rahoja tuhlattaisiin liikaa siirtämällä niitä puolueiden pussiin. Puolueverossa ei myöskään ole mitään järin salaista - ainakin vihreissä jokainen kunnallisvaaliehdokas allekirjoittaa ehdokassopimuksen, jossa sitoutuu antamaan sovitun prosenttiosuuden palkkiostaan paikallisyhdistykselle. Sen ei siis pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään.

Näin köyhää puoluetta edustavana voisin jopa ajatella, että on demokratiankin hyvä, että paikallisjärjestöt saavat varoja omilta luottamustoimijoiltaan. Näin tarve esimerkiksi haalia rahaa jostain epämääräisistä lähteistä on selvästi pienempi, kun tietty peruspesämuna muodostuu jäsenmaksuista ja puolueveroista. Itse en myöskään luottamushenkilönä pidä mitenkään vääränä sitä, että osa palkkiostani menee paikallisyhdistykselleni. En kuitenkaan edusta lautakunnassa itseäni vaan äänestäjiäni ja puoluettani. Ilman paikallisjärjestöni kokoamaa listaa ja tekemää vaalityötä en olisi kyseisiä luottamustoimia saanut.

Jos joku huolehtii siitä, että puolueveron avulla voitaisiin jotenkin lahjoa jotakuta - mikä alkaa olla jo melkoisen absurdi ajatus itsessään - eikö senkin kannalta ole jopa ihan ok, että koko summa ei mene yksittäiselle ihmiselle? Lähtökohtaisesti kokonaista järjestöä pitäisi kai kuitenkin olla vaikeampi lahjoa kuin yksittäisiä poliitikkoja.

Oikeastaan surkuhupaisinta Rasilan kolumnissa on se, ettei siinä nähty metsää puilta. Kunnat kun koko ajan antavat todellista piilopuoluetukea esimerkiksi nuoriso- ja kulttuuriavustuksien muodossa. Jos vertaa sitä, että luottamushenkilön palkkiosta osa ohjataan puolueen paikallisjärjestölle, siihen, että esimerkiksi kunnan vapaata kulttuurityötä tukemaan tarkoitetuista rahoista osa annetaan poliittisella päätöksellä puoluekytköksin varustetuille yhdistyksille, kummassa on enemmän kyse piilopuoluetuesta?